Ihmisillä todella paljon harhakuvia sairaudesta, sen hoidosta ja diabeetikon elämästä.
En ole paras mahdollinen ihminen tätä kirjoittamaan, koska sairautta takana tänään vasta yksi kuukausi, mutta olen varma että mustavalkoinen ajatusmaailmani kyseisestä sairaudesta on muuttunut todella paljon!
Vaikka diabeetikko hoitaisi itseään juuri niin kuin kaikissa ohjekirjoissa sanotaan, ei se silti takaa täydellistä hoitotasapainoa. Tämä sairaus tuntuu olevat monella tapaa arvoitus niin tutkijoille kuin sairastajille.
Verensokerit voivat heitellä liian monesta syystä:
- Liikaa tai liian vähän insuliinia
- Insuliini, verensokeri ja hiilihydraatit eivät kohtaa
- Tulehdustila kehossa. Esimerkiksi kuume, flunssa, niveltulehdus, hammastulehdus, ampiaisen pistos yms.
- Väsymys
- Stressi
- Tunnetilat (ilo, suru, jännitys, rakastuminen, viha tms.)
- Arki
- Loma
- Liikunta
- Liikkumattomuus
- Saunominen
- Lämpötilan muutokset
- yms.
Monilla tuntuu olevan myös ajatus, että tämä parantuu kun elää terveellisesti.
Ykköstyypin diabetestä ei kuitenkaan voi parantaa (ainakaan vielä). Ykköstyyppiä ei voi aiheuttaa itse, vaan se on elimistössä ominaisuutena, joka puhkeaa jossain kohtaa.
Kakkostyypin diabetes on kuitenkin "elämäntapa sairaus" joka voi lieventyä / parantua elämän tapojen terveellistyttyä.
Tästä asiasta olen jopa ollut hieman vihainen:
Minä en juo alkoholia, en polta tupakkaa, enkä käytä huumeita. Syön terveellisesti joskus herkutellen ja liikun säännöllisesti. Silti minulle ja monille muille tulee tämä sairaus.
Sitten on niitä jotka tekevät juuri kaikkea mitä ei pitäisi ja ovat terveitä. Tämä ei oikein iskostu päähän että miksi hitossa?
Samoin se että jollekin sanotaan että olet riskiryhmässä saada kakkostyypin diabeteksen tms.
Tee valinta: Muuta elämäntapojasi ja aloita terveellisempi elämä tai aloita pillierilääkitys. Ja hitto vie moni ottaa tuon pillerivaihtoehdon!? Mikä ihmisiä vaivaa?
Helposti unohtuu, että tämä sairaus nimeltä Diabetes voi johtaa kuolemaan. Liian korkeat verensokerit voivat johtaa koomaan ja sitä kautta kuolemaan. Liian alhaiset verensokerit voivat viedä tajun ja siihen saattaa kuolla. Kamala se on ääneen sanoa / kirjoittaa, mutta totta se on.
Huono hoitotasapaino voi aiheuttaa monenlaisia lisäsairauksia: sydän- ja verisuonitauteja, tuntopuutoksia, munuais- ja maksasairauksia, näön kanssa voi tulla ongelmia... Lisäksi diabeetikoilla haavat paranevat hitaammin kuin terveellä ihmisellä.
Raskaaksi tuleminen saattaa olla vaikeaa tai raskaus voi olla vaikea.
Moni asia vaikeutuu sairauden myötä. Se mikä on terveellä ihmisellä perus flunssa, voi viedä diabeetikon sairaalaan viikoksi, puhumattakaan vatsataudista.
Haluan elää kaikesta tästä huolimatta mahdollisimman normaalia elämää.
Liikunta on pysynyt ja pysyy elämässäni edelleen. Liikuntasuoritusta ennen on mitattava verensokeri ja tankattava tarvittaessa hiilihydraatteja. Liian matalilla verensokereilla ei kannata lähteä liikkeelle, ettei hypoglykemia yllätä. Liian korkeillakaan ei saa liikkua.
Tässä pari esimerkkiä:
"Menin uimahallille. Tein mittauksen ja vs. 16.3. On odoteltava, että verensokerit laskevat alle 15mmol. Olen huomannut rauhallisen kävelyn ja veden juonnin tehostavan laskua. Odottelen... Odottelen... Mittailen... Odottelen ja mittailen. 45 minuutin kuluttua vs 14.9 ja vihdoin pääsen uimaan."
Vaatii hieman kärsivällisyyttä! EIKÖ?
"Menin joogakoululle. Tein mittauksen ja vs 4.3. Syön ison banaanin, odotan 15 minuuttia ja mittaan uudestaan:. vs 4.2. Juon tripin ja odotan taas 15 minuuttia. Vs. 5.4... hmmm juon vielä varmuudeksi soijajuoman kun kyseessä kuitenkin +35 hot jooga. Tunnin loputtua vs 6.4 ja puolen tunnin kuluttua kotona vs 14."
Ei aina mene kuin elokuvissa!
Haluan syödä terveellisesti, mutta haluan kuitenkin herkutella silloin tällöin.
Eli ei suurta muutosta "edelliseen elämääni".
Herkuttelua on vaikea saada yksi yhteen insuliinien ja verensokereiden kanssa. Joskus kaikki menee nappiin, joskus sokerit nousevat pilviin ja joskus mennään hypoilla eli liian alhaisilla.
Tässä taas esimerkkiä:
"Äitienpäivä ilta brunssilla arvoin silmämääräisesti hiilareita mitä mahdollisesti tulen syömään. Laitan insuliiniä ja herkuttelen pitkästä aikaa oikein kunnolla. Croisanttia, suklaafondueta, mansikoita yms. Nukkumaan mennessä verensokeri 5.3 ja maha aivat pullollaan. Pakko juoda trippi, jotta sokerit hieman nousevat yötä vasten. Vartin päästä mittaan uudestaan ja vs 5.2. Ruisleipä, ja lasillinen mehukeittoa naamaan ja odotellaan, josko nyt pääsisi unille täyden pullottavan vatsansa kanssa? NOOT! vs. 5.4! Pakko änkeä vielä yksi trippi johonkin vatsan onkaloon. Taas odotellaan ja onneksi vihdoin kun kello 01.30 vs pääsee 7 pintaan. Nyt voi alkaa nukkua!"
"Menimme elokuviin. Popcornien tuoksu viilettää jo ulko ovilla nenään. Aloin haaveilemaan poppareista. Finnkinon popparit, mikropopparit, kattilapopparit... Terveelle ihmiselle popcorni kuin popcorni. Diabeetikolle se ei ole sama asia, koska joissakin voi olla hiilaria 60g/100g:ssa ja joissakin 15... Mietein, haavelin ja haistelin. Liian vaikeaksi meni, joten en ottanut poppareita. VITTU!"
Nukkumisen kanssa minulla on ollut ongelmia aika ajoin. Tällä hetkellä näen painajaisia että yöllä verensokerit ovat miinuksen puolella. Heräilen outoihin olotiloihin ja on tietysti pakko yölläkin välillä mittailla silmät ristissä. Unet sekottavat kehon ja tuntemukset ovat ainakin tähän asti olleet huijaustuntemuksia.
Yksi isoimmista peloistani on se että nukkuessa menee hypoille, enkä herää siihen ja menen tajuttomaksi. Sovittiin H:n kanssa, että aina herätessään herättää minut ja katsoo että oon tajuissani ja vastaan kysymyksiin.
Onneksi H on ollut myös innokas mittailemaan verensokereita ja laittamaan insuliinia, joten uskon olevani hyvissä käsissä. Glykogeeni ruiskukin odottelee kaapissa tarvittaessa hätätilannetta.
Niinkuin ehkä tuli huomattua, diabeetikon elämä ei todellakaan ole MuSTaVaLkOiStA!
Tällä hetkellä pystyn elämään normaalia elämää, josta nautin täysin siemauksin. Mittauksia on tehtävä ja insuliineista on huolehdittava.
Tällä hetkellä olen "innokas" hoitamaan itseäni, mutta voi olla että joskus tulee turhautumisia.
Yksi hoitomotivaatiota lisäävä seikka on elämänilo ja tulevaisuuden haaveet: haluan saada lapsia, mennä naimisiin, matkustella, nauraa, itkeä, kokea, nähdä, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Tämä kaikki ei ole itsestään selvyys.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pinetä ja isoakin kulkijaa.
