Energia Ameeba?

Moni on varmaan kuullut tästä iljettävästä aivoja syövästä ameebasta? Tämä lihansyöjä ameeba tunkeutuu nenän kautta aivoihin syömällä hermoratoja ja käyttää hermosoluja ravinnokseen. Kuulostaa siis aivan kaamealta!

Tässä olenkin pohtinut että onko minuun iskenyt energiaa syövä ameeba? Jos tämä otus on tunkeutunut suustani tai nenästäni, kulkeutunut ruokatorveani pitkin kohti energiavarastojani ja syönyt kaiken energiaksi kelpaavan kehostani (viemmättä rasvalöllöjä kuitenkaan mukanaan)?

Tein lupauksen, jota en pystynyt pitämään. Vannoin itselleni että olen energinen ja jaksan liikkua ja olla "oma itseni". Toisin kävi. Voiko olla muita syitä kuin Energiansyöjä Ameeba?

Viime viikko meni jokseenkin näin:

Maanantaina töihin klo 9.21-17.00, jonka jälkeen kahvakuulailut ja vielä omatoimi Balancea. Energiaa piisasi ihan lupausten mukaisesti.

Tiistaina töihin 6.00- 13.39 + treffit pankin kanssa. Piti olla lenkkipäivä, mutta se jäi tekemättä huonosti nukutun yön ja aikaisen heräämisen vuoksi.

Keskiviikkona meni koko päivä töissä 9.21-19.00. Normaalin työpäivän lisäksi oli vielä iltapalaveri. Ei keskittyminen enää riittänyt töiden jälkeen mihinkään.

Torstaina 8.00-15.39 töissä. Jälleen huonosti nukuttu yö takana. Olin suunnitellut meneväni tanssahtelemaan, mutta huonosti nukutut yöt veivät voiton, enkä taaskaan lähtenyt.

Perjantaina 9.21-17.00 töissä. Töiden jälkeen oli vielä hieman energiaa ja lähdettiin ajelemaan Poriin sukuloimaan koko viikonlopuksi.

Lauantaina lenkkeiltiin aina yhtä ihanissa meri maisemissa, Yyterissä.

Sunnuntaina lenkkeiltiin ostoksille Puuvillaan ostamaan triggeripalloa sekä hierontapalloja kehon palauttelua ja huoltoa varten.

Kyllä sen heti huomaa kehostaan, mikäli ei nuku kunnolla. Viime viikolla työstressi painoi selvästi päälle. Olin väsynyt, kiukkuinen, nälkäinen, mutta kuitenkin ruokahaluton.
Asunnonosto jännityskään ei varmstikkaan nukkumista helpottanut.
Sukuloinnista ja ulkoilusta sain selvästi energiaa viikonloppuna.

Olen havainnut, että avausvuorot eli nuo aikaisimmat vuorot eivät ole minua varten. En oikein nuku niitä öitä, vaan olen koko yön valmiusasemissa.
Olen nähnyt koko viime viikon unia töistä. En siis ole työpaikalta poistunut , kuin vasta perjantaina kun pääsin Poriin ja pois normaalista maisemista.
Miksi aivot tekevät tallaista? Miksi en pääse töistä OFF tilaan? Olisi kiva rentoutua!

Tälle viikolle olen suunnitellut kalenteriini liikuntaa seuraavanlaisesti:

Tiistaina lenkille ystävän kanssa.
Keskiviikkona CrossCore tunnille
Torstaina BodyBalancea
Perjantaina Joogailua
Viikonloppuna onkin yleensä helpompi lähteä treenailemaan ja liikkeelle, kun ei ole töissä uuvuttamassa itseään.
Tuleva viikko vaikuttaa melko "harmooniselta / terapeuttiselta" liikuntojen suhteen.

Eiköhän se tästä!

Lainataan vielä kirjallisuudesta otos jonka eilen luin. Tämä otos sopii erittäin hyvin ehkä jo alkaneeseen flunssa kauteen tai tulevaan sellaiseen. Tämä sopii myös muutenkin, kun halutaan kuunnella kehon antamia vistejä:

"Vilustumiseen suhtaudutaan harmillisena vaivana, joka pitää nujertaa lääkkeillä, sen sijaan että sitä pidettäisiin elimistön pyyntönä saada lepoa ja huolenpitoa. Lääketeollisuus on saanut meidät uskomaan, että nuhakuumeessa pitää napata pilleri tai juoma ja torjua levon tarve, sen sijaan että yksinkertaisesti kuuntelisimme elimistömme rytmiä ja toimisimme sen mukaisesti, Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten moderni elämäntapa ajaa meitä yhä kauemmas luontaisesta tarpeesta rakastaa itseään."

Tämä viesti sai minut eilen illalla ajattelemaan. Onko minun aikani hidastaa vielä enemmän? Onko aika rauhoittua vielä enemmän? Ehkä siksi olen valinnut liikunnalliseksi suunnitelmiksi tälle viikolle harmoonisempia fiiliksiä.

Viivi 1-vuotta

"Minä olen Viivi. 

En tiedä, enkä oikein muista miten, mutta minun emoni, se karvainen äiti hylkäsi minut jo pienenä. Minulla ei silloin ollut edes vielä nimeä. 

Joku maanviljelijä setä minut pelasti raakkuvilta lentäviltä olennoilta, keskeltä nurmikkoa. 

Pääsin lämpimään maalaistaloon suojaan. 

En kuitenkaan ollut tervetullut taloon, koska siellä asui muita kissoja, enkä tainnut oikein kuulua heidän joukkoonsa. Asustelin saunassa ja saunakamarissa, muistaakseni viikon verran.

Yhtenä päivänä kuulin ulkoa ääniä. Kaksi ihmistä tuli maalaistaloon. Sain leikkiä näiden ihmisten kanssa. He ottivat minut syliinsä ja laittoivat minut pelottavaan pimeään paikkaan, jota he kutsuivat nimellä kantokassi. 

Minua pelotti kovasti ja sanoin "miu miu" tosi monta kertaa, ja pääsin pois pimeästä paikasta. 

En ollut enää saunakamarissa, vaan jonkun pörisevän ja liikkuvan jutun kyydissä, jota ihmiset kutsuivat nimeltä auto.

Matka oli pitkä ja koko matkan minua pelotti kamalasti.

Auto kuitenkin pysähtyi ja minut kuljetettiin paikkaan jota he kutsuivat kodiksi. Pääsin haistelemaan nurkkia ja sain ruokaakin.

Aluksi minua jännitti ja vähän pelottikin, mutta totuin nopeasti uuteen paikkaan.

Minulla oli uusia leikkikavereitakin; kroko, lambu ja hylje. Voi että meillä oli lystiä jo silloin!

Aika on mennyt hurjaa vauhtia! Olen syönyt, nukkunut, leikkinyt, syönyt, nukkunut, leikkinyt, käynyt vessassa... öö syönyt, nukkunut ja leikkinyt ja ööö...

Olen yrittänyt saada uusia ystäviä muista kissoista, mutta jostakin syystä he eivät halua leikkiä kanssani, vaikka minä olen heistä tosi kiinnostunut.

Kerran meillä kotona kävi kylässä yksi kissa, joka ei suostunut tulemaan edes kopastaan ulos, joten mitä työnsin luukun kiinni ja tokaisin: "pysy sitten siellä"!

Joskus matkustimme pitkän matkan Poriin moikkaamaan harmaata vanhaa kissaa, mutta se vain murisi ja sähisi minulle. Mikäköhän sillä mahtoi olla?

Viimeksi tapasin minun ikäiseni tyttökissan ja ajattelin että nyt saan itselleni ystävän. Toisin kävi. Hän kiljui kauhusta, ihankuin olisin ollut jokin hirviö.

Onkohan minussa jokin vialla? Pelkäävätkö muut minua?

Minulla on yksi karvainen ystävä, mutta luulen ettei se ole kissa. Se on kyllä saman kokoinen, mutta en osaa puhua sen kanssa samaa kieltä. Se sanoo aina että "hauhau!!" enkä siksi oikein häntä ymmärrä. Usein tarkkailen häntä pömpelini päältä ja välillä nuuskimme toisiamme nenät vastakkain. 

No... Ehkä joskus saan ystävän. Ainakin minulla on tuo karvaton äiti, joka ruokkii minua ja siivoaa kakkani pois.. Joskus äiti leikkii kanssani hippaa ja heittelee minulle leluja. Tykkään kovasti roikkua verhoissa, mutta äiti laittaa minut aina sen jälkeen parvekkeelle. Kummallista.

Täällä asuu joku toinenkin joka ruokkii minua ja joskus leikkii kanssani. Hän ei ikinä siivoa kakkojani.

Olen päässyt matkustelemaan paljon autolla, pyörällä ja junalla. Minusta se on huikean hienoa! Pääsen haistelemaan uusia nurkkia ja teroittamaan kynsiäni erilaisiin sohviin. Hihhih!

Muutamia päiviä sitten, minut vietiin paikkaan, jossa minua pistettiin. Nukahdin. 

Kun heräsin, maailma kieppui ja pyöri, enkä oikein pysynyt edes pystyssä. Siitä asti olen joutunut pitämään tällaista outoa ninja pukua päälläni. Olen niin häpeissäni! Eihän nyt ole edes vappu tai naamiaiset. En halua syödä enkä juoda enkä varsinkaan hoitaa vessa-asioita ninja puvussa. Todella nöyryyttävää!

Onneksi äiti ottaa puvun pois niin voin hetken olla rauhassa oma itseni.

No parempia päiviä odotellessa..

Eilen äiti, se karvaton, sanoi minulle: "Viivi sinä olet nyt aikuinen nainen "

-Viivi-

Lupauksien maanantai saapui!

Maanantai saapui, niinkuin joka kerta aina sunnuntain jälkeen.
Tässä maanantaissa oli jotain erilaista. Tämä maanantai sisälsi päätöksen ja lupauksen:

"Maanantaina olen energinen ja jaksan käydä treenaamassa! Tämä energisyys jatkuu maanantaista eteenpäin ja olen taas normaali liikunnallinen ja energinen minä!" 

Työpäiväni alkoi tänään vasta 9.21, joten sain nukkua hieman myöhempään. Nukkuminen on ollut koko viikonlopun kuitenkin pätkittäistä maanantaihin asti, koska heräilin vahtimaan kissaani (jonka lisääntymiskyky leikattiin pois perjantaina).
Työpäivä oli hektinen ja unen vähäisyys vaikutti selvästi olotilaani.

Tahdonvoima sekä tehty lupaus painoi vahvana korvani takana, joten päätin suunnata kohti liikunta- ja hyvinvointikeskus FRESSIÄ!

Tämän päivän treeninä oli kahvakuula, jonka päätin tehdä itsekseni musiikit korvilla pauhaten.

Tein treenin patteriharjoituksena.
2-3 kierrosta / patteri
Patterin välissä 30 sekunnin - 1minuutin tauko

Patteri 1:

1. Kuulan kierto vartalon ympäri 15x suunta
2. Askelkyykky + kuula kulkee jalan alta toiselle puolelle 15x/jalka
3. Punnerrus + kylkilankku yhdistelmä 16x

Patteri 2:

1. Kuula pään ympäri ja paluu lantiolle 15-20x
2. Etuheilautus 20x
3. Hooveri + nousu lankku asentoon 10x/oikeakäsi aloittaa, 10x/vasenkäsi aloittaa

Patteri 3:

1. Kyykky + pystysoutu 15x
2. Yhdenjalan/vaaka + yhdenkäden soutu 12-15x/puoli
3. Vatsarutistus - raajojen ojennus - linkkuveitsi - raajojen ojennus yhdistelmä 15-20x

Kaksi kierrosta / patteri riitti tällä kertaa. Keho tunsi tekevänsä töitä ja sain hien pintaan.

Kahvakuulaan en kuitenkaan voinut lopettaa, joten päätin muistella BodyBalance69 ohjelmaa ja tein 3 ensimmäistä kappaletta. 

Eilen sunnuntaina olin ohjatulla BodyBalance tunnilla. Vaikka en ole tehnyt ohjelmaa heinäkuun ja elokuun aikana, aivoni muistivat sen kuitenkin edelleen ulkoa. Tuli kaipuu päästä ohjaamaan itse taas kyseistä tuntia.

Jatkan aiheesta BodyBalance omana blogi kirjoituksena jokin toinen kerta.

Maanantai on nyt selätetty! Aamu tuntui vaikealta, mutta vaikeudet selätettiin, energiat löydettiin ja treenit treenattiin!

HYVÄ MINÄ! HYVÄ TAHDONVOIMA!

(Toivottavasti näillä energiolla saan vielä unta, koska työt kutsuvat jo aamulla 6.00) 

Oon huomannut etteivät aikaiset aamut ole minua varten.

Energiatonta toimintaa

Lähiaikoina olen tuntenut oloni energiattomaksi. Tämä johtaa siihen että syön normaalia enemmän ja vääränlaista ruokaa. Kehoni yrittää epätoivoisesti löytää jostain energiaa. Aivoni käskevät hakemaan energiaa karkeista, leivonnaisista, hampurilaisista ja pizzoista. Yritän syödä terveellisesti, mutta yhtäkkiä huomaan syöväni hampurilaista. Kuulostaako tutulta?

Kehoni ei jaksa kuluttaa syömääni ruokaa. Olo tuntuu raskaalta ja vetelältä. Olen väsynyt enkä millään jaksa lähteä tekemään liikunnallisia suorituksia. Kaikille on varmaan selvää mitä tästä seuraa? 

Kun ruokavalio on liian rasvaista, sokerista ja energiapitoista, tapahtuu kehossa muutoksia. Nesteitä kertyy elimistöön, alat paisumaan. Paino nousee, lihaserottuvuus katoaa. Sisäelimet rasittuvat. Kuulostaako tutulta?

Juttelin tässä taannoin ystäväni kanssa puhelimessa. Keskustelimme ihmisen mielestä, eli aivotoiminnasta.
Ihmisen mieli tuntuu olevan kovin mutkikas ja haaroittuva polku, jonne ei taideta koskaan päästä perille. Jossain haaroittuvan polun varrella asuu kuitenkin tahdonvoima. Kun sen löytää, pystyy tekemään elämäänsä muutoksia. Tahdonvoimalla on ihmeellinen vaikutus ja huomaat pystyväsi mihin tahansa.

Kesälomani aikana liikuin säännöllisesti. Hankein itselleni uuden treenipaikan, jossa kävin innokkaana lomani aikana. Töihin paluun jälkeen en ole monestikaan käynyt liikuntakeskuksella.

Miksi en ole käynyt liikuntakeskuksella? 

Vastaus: En ole jaksanut lähteä tai olen ollut mielummin ulkona.

Olen pohtinut energiattomuuteni syitä:

1. Vääriä ruokavalintoja, jotka väsyttävät 
2. Kuuma ilma tekee olon raskaaksi ja veteläksi
3. Liikkumattomuus. 
4. Liian vähäinen uni tai pätkittäin nukkuminen
5. Henkisesti ja fyysisesti raskas työ

Olen myös pohtinut mistä saadaan energiaa:

1. Oikenlaisia ja terveellisiä ruokavalintoja
2. Sopiva määrä mielekästä liikuntaa
3. Tarpeeksi hyvää unta
4. Sosiaalinen elämä

Uskon tahdonvoimaan ja uskon julkistettuihin tavotteisiin ja päätöksiin.
Torstaina julkaisin Facebookissa päätökseni:

" Tein päätöksen!

Maanantaina olen energinen ja jaksan käydä treenaamassa! Tämä energisyys jatkuu maanantaiasta eteenpäin ja olen taas normaali liikunnallinen ja energinen minä!

Tiedän etten ole ainoa ihminen joka tuntee olevansa energiaton eikä jaksa juuri nyt tehdä mitään! Joten jaoin tämän siksi että tiedän minulla olevan kohtalotovereita. Sinä joka tunnet nyt samoin tai samankaltaisesti, ET OLE YKSIN!

En ole aina se "nyt jumpataan ja juostaan ja nostetaan puntteja" mimmi, jos olet minusta sellaisen kuvan saanut...

Jokaisella meistä tulee tällaisia energiattomia kausia. Ehkä se on jokin luonnon määrittämä juttu tai keho yrittää kertoa näillä tuntemuksilla jotain.
Ehkä tällä syömisellä kerätään rasvakerrosta talven varalle ettei palelluta pakkasessa? Kerääväthän monet eläimetkin ruokavarastonsa talveksi joko jemmaan tai kehoonsa talteen.

Ei lannistuta, vaan suunnataan ylöspäin! Suunnataan kohti energisiä kausia. Suunnataan kohti maanantaita! "

Ja niin olin julkistanut tavoitteeni ja päätökseni kaikille Facebook kavereilleni. Tämä on siis tässäkohtaa virallista! Enää ei voi perääntyä!
Energiattomuuden sekä päätöksen julkistamisesta tuli niin kevyt ja hyvä olo! Huomasin jo suunnittelevani ja odottavani maanantaita innokkaana.
Uskon että maanantaista tulee loistava päivä, josta saan energiaa jatkaa energiallista elämää eteenpäin energiattomuuden kadotessa aivopolkujeni mutkikkaimman tien päähän.

Energioiden innottamana, päätin myös aloittaa tämän blogin kirjoittamisen.

Vaikka huomenna onkin vasta sunnuntai, eikä vielä maanantai. Olen jo sopinut treffit BodyBalancen kanssa.

Terveisin Kohta jo energinen (sekä kiinteämpi ja lihaksikkaampi) Sanna

Uusi aikakausi

Aikakausi, eli tietty määritelty ajanjakso.
Elämä koostuu erilaisista aikakausista; esimerkiksi lapsuus, nuoruus, aikuisuus, ja vanhuus.

Uusi aikakauteni on alkamassa. Taidan olla aikuistumassa, eli siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen. Iän (28) puolesta olen aikuinen, mutta mieleltäni taidan olla vielä nuori ja jonkinlaisessa siirtymävaiheessa aikuisuuteen.
Aikuisuuteen siirtymisen kunniaksi päätin aloittaa pitämään uutta blogia.

Blogiin haluan ja aion kirjoitella minulle ajankohtaisista ja tärkeistä asioista.

Aiheita tulee olemaan laidasta laitaan;

• liikunnasta ruokavalioon
• ikäkriisistä ihonhoitoon
• sisustuksesta työhön... 

On aika hypätä minun saappaisiin ja katsoa miltä elämä näyttää minun silmilläni katsottuna, aivoillani ajateltuna ja kehollani kuljettuna.

Tervetuloa Sannan saappaisiin !