Tässä olenkin pohtinut että onko minuun iskenyt energiaa syövä ameeba? Jos tämä otus on tunkeutunut suustani tai nenästäni, kulkeutunut ruokatorveani pitkin kohti energiavarastojani ja syönyt kaiken energiaksi kelpaavan kehostani (viemmättä rasvalöllöjä kuitenkaan mukanaan)?
Tein lupauksen, jota en pystynyt pitämään. Vannoin itselleni että olen energinen ja jaksan liikkua ja olla "oma itseni". Toisin kävi. Voiko olla muita syitä kuin Energiansyöjä Ameeba?
Viime viikko meni jokseenkin näin:
Maanantaina töihin klo 9.21-17.00, jonka jälkeen kahvakuulailut ja vielä omatoimi Balancea. Energiaa piisasi ihan lupausten mukaisesti.
Tiistaina töihin 6.00- 13.39 + treffit pankin kanssa. Piti olla lenkkipäivä, mutta se jäi tekemättä huonosti nukutun yön ja aikaisen heräämisen vuoksi.
Keskiviikkona meni koko päivä töissä 9.21-19.00. Normaalin työpäivän lisäksi oli vielä iltapalaveri. Ei keskittyminen enää riittänyt töiden jälkeen mihinkään.
Torstaina 8.00-15.39 töissä. Jälleen huonosti nukuttu yö takana. Olin suunnitellut meneväni tanssahtelemaan, mutta huonosti nukutut yöt veivät voiton, enkä taaskaan lähtenyt.
Perjantaina 9.21-17.00 töissä. Töiden jälkeen oli vielä hieman energiaa ja lähdettiin ajelemaan Poriin sukuloimaan koko viikonlopuksi.
Lauantaina lenkkeiltiin aina yhtä ihanissa meri maisemissa, Yyterissä.
Sunnuntaina lenkkeiltiin ostoksille Puuvillaan ostamaan triggeripalloa sekä hierontapalloja kehon palauttelua ja huoltoa varten.
Kyllä sen heti huomaa kehostaan, mikäli ei nuku kunnolla. Viime viikolla työstressi painoi selvästi päälle. Olin väsynyt, kiukkuinen, nälkäinen, mutta kuitenkin ruokahaluton.
Asunnonosto jännityskään ei varmstikkaan nukkumista helpottanut.
Sukuloinnista ja ulkoilusta sain selvästi energiaa viikonloppuna.
Olen havainnut, että avausvuorot eli nuo aikaisimmat vuorot eivät ole minua varten. En oikein nuku niitä öitä, vaan olen koko yön valmiusasemissa.
Olen nähnyt koko viime viikon unia töistä. En siis ole työpaikalta poistunut , kuin vasta perjantaina kun pääsin Poriin ja pois normaalista maisemista.
Miksi aivot tekevät tallaista? Miksi en pääse töistä OFF tilaan? Olisi kiva rentoutua!
Tälle viikolle olen suunnitellut kalenteriini liikuntaa seuraavanlaisesti:
Tiistaina lenkille ystävän kanssa.
Keskiviikkona CrossCore tunnille
Torstaina BodyBalancea
Perjantaina Joogailua
Viikonloppuna onkin yleensä helpompi lähteä treenailemaan ja liikkeelle, kun ei ole töissä uuvuttamassa itseään.
Tuleva viikko vaikuttaa melko "harmooniselta / terapeuttiselta" liikuntojen suhteen.
Eiköhän se tästä!
Lainataan vielä kirjallisuudesta otos jonka eilen luin. Tämä otos sopii erittäin hyvin ehkä jo alkaneeseen flunssa kauteen tai tulevaan sellaiseen. Tämä sopii myös muutenkin, kun halutaan kuunnella kehon antamia vistejä:
"Vilustumiseen suhtaudutaan harmillisena vaivana, joka pitää nujertaa lääkkeillä, sen sijaan että sitä pidettäisiin elimistön pyyntönä saada lepoa ja huolenpitoa. Lääketeollisuus on saanut meidät uskomaan, että nuhakuumeessa pitää napata pilleri tai juoma ja torjua levon tarve, sen sijaan että yksinkertaisesti kuuntelisimme elimistömme rytmiä ja toimisimme sen mukaisesti, Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten moderni elämäntapa ajaa meitä yhä kauemmas luontaisesta tarpeesta rakastaa itseään."
Tämä viesti sai minut eilen illalla ajattelemaan. Onko minun aikani hidastaa vielä enemmän? Onko aika rauhoittua vielä enemmän? Ehkä siksi olen valinnut liikunnalliseksi suunnitelmiksi tälle viikolle harmoonisempia fiiliksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti