Elämää Sannan saappaissa: TIETOPAKETTI AIHEESTA DIABETES 1

Tyypin 1, eli "nuoruustyypin" diabeetikoita on suomessa noin 50 000.

Sairastumisikä on yleensä alle 40- vuotiaana.

Ykköstyypin diabetestä ei voida ainakaan vielä ehkäistä eikä parantaa.

Ykkös tyypin diabeetikoille haiman beetasolut ovat vaurioituneet ja insuliinineritys loppuu asteittain, joillakin nopeammpin ja joillakin hitaammin. Eli tämä tarkoittaa sitä että tehdas nimeltä HAIMA lopettaa toimintansa eli insuliinin tuottamisen.
Insuliini on haiman erittämä elintärkeä hormoni, joka säätelee energia- aineenvaihduntaa eli elimistön sokerin ja rasvan käyttöä ja varastoitumista sekä valkuaisaineiden rakentumista.
Haiman puuttuva insuliinin eritys on korvattava insuliinipistoksilla tai insuliinipumpulla.
Insuliiniannokset ovat yksilökohtaisia.

Ykköstyypin diabeetikko laittaa elimistöönsä insuliinia keskimäärin noin 6 kertaa päivässä. 1-2 pitkävaikutteista pistosta sekä ateriainsuliini pistetään noin 4 kertaa päivässä.

Verensokeria mittaillaan yksilökohtaisesti 4-10 kertaa päivässä, joskus enemmänkin.

Jokainen päivä on erilainen

Terveen ihmisen elimistö osaa säädellä hienosti ja tarkasti glukoosi, eli sokeripitoisuutta. Haiman Langerhansin saarekkeiden beetasolut erittävät insuliinia ja aistivat verensokerin muutoksia. Nämä solut pystyvät automaattissti säätämään verensokeria laskevan insuliinin ja verensokoeria nostavan glukagonin erityksen elimistölle sopivaksi. Tämän vuoksi terveen ihmisen verensokeri pysyy normaalilla tasolla eli 3,5-5,5 mmol/l.
Verensokeri ei normaalisti nouse aterioiden jälkeen yli 8mmol /l.

Glukoosi on tärkeä aivojen ja hermokudoksen energianlähde. Glukoosia saadaan joko ruuan hiilihydraateista tai maksasta.
Maksa tuottaa aterioiden välillä ja yöllä paastotilassa sokeria verenkiertoon varastosokerista eli glykogeenista tai esimerkiksi rasvan glyserolista.

Insuliini on ainoa verensokeria laskeva hormoni. Se laskee verensokeria lisäämällä sokerin pääsyä lihassoluihin ja sokerin palamista energiaksi sekä edistämällä sokerin varastoitumista maksaan ja lihaksin ja rasvahappojen varastoitumista rasvakudokseen.

Elimistössä on verensokeria nostavia hormoneja:
Haiman Langerhansin saarekkeiden alfasolujen erittämä glukagoni, lisämunuaisten erittämät stressihormonit; adrenaliini, noradrenaliini ja tulehdushormoni kortisoli sekä aivolisäkkeen erittämä kasvuhormoni. Nämä ovat siis insuliinin vastavaikuttajia.

Mitä tapahtuu kun elimistössä ei ole riittävästi insuliinia?
Sokerin pääsy verestä solujen polttoaineeksi estyy. Solujen energianpuutos on paikattava jotenkin ja siksi rasvakudos alkaa vapauttamaan rasvahappoja kiihtyvästi. Mikäli tämä tila jatkuu pitkään, ihminen laihtuu.

Solut eivät pysty insuliinin puutteessa polttamaan rasvahappoja täydellisesti. Tästä syystä vereen jää "ketoaineita" eli happoja, jotka laskevat veren happamuusastetta. Täydellisessä insuliininpuutoksessa kehittyy hengenvaarallinen tila eli KETOASIDOOSI eli HAPPOMYRKYTYS.
Happomyrkytys saattaa kehittyä nopeasti, jopa kuudessa tunnissa ja tila voi johtaa vuorokaudessa koomaan.

Diabeetikko on itsensä haima. Insuliinia annostellaan ihonalaiseen rasvakudokseen yksilöllisen tarpeen mukaan pistoksilla tai pumpulla. Hoito pyrkii jäljittelemään mahdollisimman tarkasti terveen kehon insuliinituotantoa.
Hoidon on oltava jatkuvaa ja se on ELÄMÄN EDELLYTYS.
Perusinsuliini eli pitkävaikutteinen insuliini.
Ateriainsuliini aterioiden yhteydessä.

LIIAN MATALA VERENSOKERI JA ENSIAPU
Diabeetikko voi liian matalan verensokerin ja insuliinituntemusten ensiavuksi syödä tai juoda jotain nopeasti ja helposti saatavaa hiilihydraattipitoista ruokaa.