Paastopäivä 1

Vatsani on käyttäytynyt jo vuosia oudosti. Iltaa kohti vatsa paisuu ja tulee pinkeäksi. Unohtamatta epämukavia sivuoireita ja olotiloja.

Olen nudattanut gluteenitonta ja laktoositonta ruokavaliota muutaman kuukauden. Gluteenittomat tuotteet ovat olleet käytössä jo pidempään.
Verikokeitse on tehty keliakia testi sekä laktoositesti. Molemmat näyttävät negatiivistä.
Yksi syy voi olla vatsan yliherkkyys tai / ja ärtynyt suoli eli IBS.
Lääkärit eivät kovinkaan innokkaasti auttele, joten diagnoosia tehdään tässä itse kokeilemalla.

Mutta siirrytäämpä aiheeseen nimeltä paasto ja katsotaan auttaisiko se edes hetkellisesti vatsan ongelmiin.

Mitä ensimmäinen paastopäivä toi tullessaan? Pystyyko ruoka ja herkkunarkomaani olemaan erossa pureskeltavasta ruuasta? Mitä ajatuksissa pyörii päivän aikana?

Aamupäivä sujui hyvin.
Aamupalaksi granaattiomenamehut, yrttiteet, molkosaanit yms.
Molkosan fruit menee helposti alas huomattavasti paremman makunsa vuoksi, mikäli vertaa maustamattomaan versioon.
Granaattiomenamehukin oli mukavan raikasta.
Pure & Happy yrttitee maistuu samankaltaiselta kuin normaalisti käyttämäni Yogi yrttiteet.
Aamupalan jälkeen suolihuuhtelu.
Vointi oli kokonaisuudessaan hyvä, eikä ollut liioin nälkä tai huono olo.

Ennen lounasta olin juonut noin 0,7 litraa vettä sekä mukillisen yrttiteetä aamupalan lisäksi.

Kahden aikaan nälkä yllätti. Oli kuitenkin lounas aika, joten sain olotilan pois nautittuani tomaattimehut yms.
Tomaattimehun sekoitin kasviliemen kanssa yhteen. Maku muistutti tomaattikeittoa. Aluksi sekoitus meni hyvin alas, mutta loppu alkoi tehdä vaikeaa. Taistelin kuitenkin kaikki punaiset liemet alas vatsaan saakka.

Huomasin että kello 15 alkaen olin miettinyt jokatoisessa ajatuksessa ruokaa. Kaikki tv mainokset tuntuivat käsittelevän ruokaa. Kuvittelin miltä mikäkin ruoka maistuu suussa ja miltä ruuan koostumus tuntuu hampaiden välissä.

Kummityttöni pilttilihapulla sekamelskakin näytti gurmee aterialta verrattuna yrttiteehen jota nautin hänen syödessä ruokaansa.

Päivällisaikaan klo 18, söin vihannesmehua sekoitettuna kasviliemeen. Tämän syöminen tuotti todella vaikeuksia. Punajuuri liemenä ei mielestäni maistunut kovinkaan huikealta.

Nälkä "päivällisen" jälkeen oli hurja! Mietin edelleen ruokaa koko ajan! Onkohan tämä ihan minun juttuni kuitenkaan? Voisinkohan kuitenkin syödä ruokaa?
Mahaan sattuu ja sen olotila helpottuisi jos söisin jotain kiinteää!
Todella kinkkinen olo!
Toinen olio vasemmalla olkapäällä huutaa että "Älä syö! Pysy suunnitelmassa!" Oikealla olkapäällä oleva olio huutelee että "Syö! Ota leipää! Ota ruokaa! Ihan mitä vaan mitä voi syödä hampailla! Tee se! "

Kello on nyt 18.21. Tänään saan juoda vielä vettä ja yhden mukillisen yrttiteetä! En tiedä selviydynkö tästä?!
Jossakin luki että suolihuuhtelu, ulkoilu ja liikunta auttavat nälkään ja muihin oireisiin!
Koitan skarpata! Mutta onko minun pakko? Miksi en vain voisi syödä jotain? Siksihän hampaatkin on keksitty.

Sekavissa tunnelmissa maanantai ilta jatkuu..

HUOKAUS!!

Nälkäinen sielu kuittaa!

Paasto

Olen pitkään halunnut kokeilla paastoa. Useimmiten esteenä on fyysinen työ, aika ja se ettei pysty treenaamaan "kovaa" paaston aikana. Nyt minulla on kuitenkin hyvä hetki vihdoin testata paastoa.

Tässä tietpaketti PAASTOsta:

Mehupaasto vaikuttaa edullisesti veren rasva-arvoihin. Paasto antaa suolistobakteereille tilaisuuden uudistua ja tervehtyä. Nestemäisen ravinnon ansiosta suolisto lepää ja ärsyyntyneet limakalvot saavat aikaa tervehtyä.
Mehupaasto toimii myös elämäntapojen tervehtäjänä, koska paaston jälkeen on helppo syödä kevyemmin.
Paastosta saadaan siis lisäenergiaa, olo kevenee ja terveelliset elämäntavat saavat lisäpotkun.

Nautintoaineet tulee jättää pois viimeistään viikkoa ennen paaston aloittamista. Aineilla tarkoitetaan kahvia, mustaa ja vihreää teetä, tupakkaa ja alkohlia. Lihan ja sokerin syöntiä on hyvä vähentää ja siirtyä kevyempii ruokiin, kuten kasviksiin sekä kuitupitoisiin tuotteisiin.
Veden juontia on hyvä lisätä. Päivittäin tulisi juoda pari litraa vettä.

Itse päädyin kokeilemaan vogelin mehupaastoa, koska muutama ystäväni on todennut sen toimivaksi.
Vogel on aiemmin tehnyt paastopaketteja valmiiksi, mutta nykyään luontaistuotekaupat valmistavat paketit itse vogelilta tilaamiinsa laatikoihin.
Soittelin kolmeen LIFE myymälään ja kahteen luontaistuntija myymälään, eikä missään ollut paketteja. Ystäväni vinkkasi että Ideaparkin LIFE tekee paastopaketteja.
Suuntasin ideaparkkiin ja sieltä löytyi paketti.

Vogelin mehupaastoon kuuluu:

1x Biotta granaattiomenamehu 0,5 l
1x Biotta ananastäysmehu 0,5 l
1x Biotta porkkanatäysmehu 0,5 l
1x Biotta tomaattitäysmehu 0,5 l
1x Biotta daily veggies mehu 0,5 l
1x Herbamare kasviliemikuutiot 8x9,5 g
1x Molkosan heratiiviste (suosittelen maustettua versiota maun vuoksi!)
1x Pure & happy yrttitee 20pss
1x Cynara artisokkauute 50 ml
1x suolihuuhtelupussi
1x Paasto- ohjeet

Mehuista saadaan päivässä energiaa noin 190-400kcal. Normaalisti naisen päivätarve on noin 1800kcal päivässä.

Päivä MENU:

Aamupala
1 dl granaattiomenamehua + 1 dl vettä
2 dl vettä + 1 rkl molkosania
1-2 dl yrttiteetä
5-10 tippaa cynara uutetta

Välipala
Yrttiteetä

Lounas
2 dl porkkana tai tomaattimehua
2 dl kasvislientä
5-10 tippaa cynara uutetta

Välipala
Yrttiteetä

Päivällinen
2 dl kasvislientä
2 dl ananasmehua tai daily veggies mehua
5-10 tippaa cynara uutetta

Iltapala
1-2 dl yrttiteetä.

Paastoamiseen kuuluu myös suolihuuhtelu. Huuhtelu on hyvä suorittaa päivittäin, parikin kertaa päivässä.
Puhdistus helpottaa paasto-oireita sekä nälän tunnetta.

Ihminen on paastonnut jo vuosisatoja sitten. Edelleen paastotaan uskonnollisista syistä sekä terveydellisistä syistä.
Omat tavoitteeni tälle paastolle on:

• Saada vatsani tasapainoon
• Saada olo keveämmäksi ja virkeämmäksi.
• Herättää aineenvaihdunta.

Paastoamisesta ollaan montaa mieltä. Itse olen aiemmin ajatellut tätä hullujen hommaksi, koska on kivaa syödä. Olen kuitenkin kuullut paastoamisen hyvistä vaikutuksista ja se on vienyt minut tilanteeseen, jossa haluan itse kokeilla.

Jos haluat lisää tietoa kyseisestä paastosta, niin löydät täältä http://www.vogel.fi/kuurit/Paasto/

Kirjoittelen tänne fiiliksistäni PAASTOn aikana.

Paastoni alkaa 29.2.2016 maanantaina. 

Porkkanapiirakka

Meidän suvussa on aina leivottu porkkanapiirakkaa juhlahetkiin ja ihan arkeenkin.
Porkkanapiirakka sana kuulostaa monesta enemmänkin suolaiselta herkulta, kuin makealta.
Makeaa ja herkullista tämä kuitenkin on!
Piirakan voi tehdä uunipellille tupla annoksena tai ohjeen mukaan kakku versiona kakkuvuokaan.

Pohja:

150 g pehmeää voita
2 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 isoa huoneenlämpöistä kananmunaa
3 dl vehnäjauhja tai gluteenittomia jauhoja (Itse käytin: PROVENA baking flour oats)
1 dl mantelijauhoa tai tämän voi korvata myös mantelirouheella tai vehnä/gluteenittomilla jauhoilla
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
200 g porkkanaraastetta (3-4 porkkanaa)

Kuorrute:

100 g maustamatonta koskenlaskija sulatejuustoa
60g voita
3-3,5 dl tomuskeria
3 tl vaniljasokeria.

Pinnalle voi ripotella mantelirouhetta.
Mikäli teet uunipellillisen, MUISTA TEHDÄ TUPLA ANNOKSET POHJASTA JA KUORRUTTEESTA !

• Vatkaa pehmeä voita, fariinisokeria ja vaniljasokeria 5minuuttia. Lisää munat joukkeen yksitellen, välillä vatkaten.
• Sekoita vehnäjauhot / gluteenittmat jauhot, mantelijauho / rouhe, leivinjauhe, kaneli, sooda ja inkivääri keskenään. Lisää jauhomassa seokseen. 
• Viimeisenä lisätään porkkanaraaste.
• Sähkövatkain erittäin hyvä sekoitukseen.
• Pieni porkkanakakku: Voitele kakkuvuoka öljyllä. Pellillinen porkkanapiirakkaa: Laita leivinpaperia pellille reunoja myöten ja voitele hieman paperia.
• Kaada taikina vuokaan / pellille ja tasoittele huolellisesti.
• Paista 190 -200 asteisessa uunissa toiseksi alimmalla tasolla.
• Kakkuvuoka uunissa 20-25 min ja uunipellillinen 25-30min uunissa.
• Anna pohjan jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
• Valmista kuorrute kattilassa. Sulata voi. Lisää sekaan koskenlaskija sulatejuusto paloina ja anna sulaa miedolla lämmöllä. Lisää sekaan sokerit. Vatkaa vatkaimella tai käsin aines tasaiseksi.
• Levittele kuorrute kakun pinnalle heti lämpimänä ja ripttele päälle mantelirouhetta.
• Anna kakun tai piirakan jäähtyä ennen leikkaamista, niin saat leikattua siistejä paloja. Itse laitoin piirakan hetkeksi kylmään, kunnes kurrute oli "kovettunut" ja leikkaaminen oli siistimpää.

Itse leivoin piirakan gluteenittmana ja laktoosittomana. 

Gluteenittomilla jauhoilla leivottaessa, kannattaa käyttää psylliumia, joka sitoo taikinaa, eikä leivnnaisista tule murenevia.

Tällä kertaa kun leivoin, psyllium oli loppunut ja tein ilman. Pohja onnistui kuitenkin hyvin, eikä murentunut.

Herkullisia hetkia !

Siisti ulkonäkö tekee ensivaikutelman

Tänään oli yksi hetki eteenpäin toipumisessa: Tikkien poisto.
Terveydenhoitaja oli varmaan maailman epäsosiaalisin.

Hän sanoi yhteisen hetken aikana jopa näin paljon:
Kutsui minut nimeltä huoneeseen.
"Missä tikit ovat?"
"Laitetaan vielä laastari"
"Tämä oli sitten tässä"
"Heippa"

Kyseinen terveydenhoitaja oli jo lähempänä eläkeikäänsä, käveli hieman vinossa ja kyyryssä.
Ulkonäköön ei liioin oltu panostettu.
En ole ikinä ollut kovinkaan ulkonäköpainotteinen ajatuksiltani, mutta kyllä se vaan on niin että jos ihminen panostaa itseensä, niin on hän jotenkin uskottavamman oloinen.

Paljon on ollut keskustelua esimerkiksi siitä, että voiko ryhmäliikunnanohjaaja tai personal trainer olla tuhdimmassa kunnossa. Itse olen sitä mieltä että kyllä liikunta-alan ihmisen on oltava sporttinen. En tarkoita että pitäisi näyttää Pull Mentulalta.
En ostaisi PT-palveluita epäsporttisen näköiseltä. Syy on selvä: Jos PT ei näytä itse treenaavan, miten hän saa minut kuntoon?

Sama ajatusmaailma koskee Parturi-Kampaajia. Menisinkö kampaajalle asiakkaaksi, jonka hiukset muistuttavat sademetsää linnunpesineen? No en! Jos kampaajalla itsellä hiukset asiallisessa kunnossa, niin kyllä se jo jotain kertoo, miten hän asiakkaansa hiuksia käsittelee.

Jos vielä yhden esimerkin antaa, niin se voisi olla pankkivirkailija. Toimistoalan ihmiset ovat oikeastaan aina siistin näköisiä. Menisinkö hoitamaan raha-asioita Andy Maccoyn näköisen virkailijan kanssa? En varmaankaan. 

Palatkaamme takaisin terveydenhoidon puolelle.
Mikäli työskentelee terveydenhoito alalla, on minun mielestäni pidettävä itsestään edes hieman huolta. Ihan hygieniasyistä.

Eli kaiken tämän kirjoituksen jälkeen: Kyllä ulkonäöllä on merkitystä! Ei kaikkien tarvitse, eikä kuulu missään nimessä näyttää Mentuloilta, misseiltä ja Fitnesseiltä! Mutta ehdottomasti kaikkien on pidettävä itsestään huolta edes jonkinverran ulkonäöllisesti, niin että ulkomuoto näyttäisi edes hygieeniseltä.

Olenko sittenkin pinnallinen ihminen? Hygieenia ja siisteys kunniaan kuitenkin :)

-Tikitön Sanna-

Apobase tuotteista tullut osalle käyttäjistä ihottumaa

Suomalainen iho vaatii enemmän ja vähemmän hoitoa erityisesti talvisin. Itse kuulun niihin enemmän hoitoa tarvitseviin.
Pienestä asti ihoni on ollut atooppinen. Erityisesti talvisin on ihoa hoidettava runsaasti.

Muistan lapsuudesta "ihonhoito operaation". Äiti rasvasi iltaisin selkääni, ja itkin koska rasva kirveli kuivalla ihollani niin tuskaisesti.

Viimeisen parin vuoden aikana, iho ei ole ollut niin kuiva kuin aiempina talvina.
Normaalisti pakkaskeleillä iho kuivuu todella paljon. Vaatteita riisuessa, leijailee ilmassa kuivaa ihoa. Tämä tilanne taitaa olla tuttua muillekin?
Kesäisin iho voi hyvin, eikä hoitavia tuotteita tarvita. Aurinko on minun ja monen muun atoopikon pelastus.

Ihoni reagoi herkästi joihinkin hajusteisiin, stressiin yms. kuivuudella. Nykyään ihoni "uutuus" on nypyt.

Kävin marraskuussa näyttämässä outoja vatsanyppyjäni lääkärille. Nypyt näyttivät samoilta kuin vesirokossa. Taudin olen kuitenkin sairastanut jo lapsena, joten vesirokkoa se ei kuitenkaan ollut. Lääkäri ihmetteli nyppyjä, eikä osannut sanoa mistä on kyse. Sain sairaslomaa, koska pelattiin varman päälle, ettei kyseessä olisi jokin tarttuva virus.
Näppylät levisivät kasvoille, reisille ja säärille.
Ensin tuli punoittava nyppy, sitten valkoinen keskusta ja lopulta rupi, kutinaa unohtamatta.
Vieläkään en osaa varmaksi sanoa mistä tulivat ja minne menivät.

Jossain kohtaa oli vaihe, jolloin olin nypytön. Uusia tuli kuitenkin tammikuussa taas kasvoille ja uutuutena olkapäähän ja yläselkään. Samantyyppisiä kuin aikaisemminkin, mutta hieman enemmän finnimäisiä.
Ajattelin niiden johtuvan stressistä, koska alkoivat niihin aikoihin, kun aloin jännittämään magneettikuvien tuloksia ja leikkaukseen valmistautumista.
Päätin kuitenkin odotella, jos ongelma häipyisi operaation jälkeen.

Eilen luin iltalehden kirjoituksen, ilmeisesti Apobase tuotteiden aiheuttamista oireista.
Facebookissa Apobasen sivuilla varoiteltiin myös tuotteen sisältämästä, vuonna 2014 muuttuneesta ainesosasta, joka ilmeisesti aiheuttaa joillekin oireita.

Lueskelin ihmisten saamia oireita, jotka tuntuivat samoilta kuin omani.
Itselläni on käytössä punainen Apobasen oily creme sekä sininen creme.
Sinisen versioni ostin muutama viikko sitten.

Voisiko oudot nyppyni johtua kyseisistä voiteista?
Eräällä asiakkaalla oli tullut ruusufinnimäisiä nyppylöitä, osalla ihottumaa, osalla polttelua yms.
Olen kuvitellut ihoni kirvelevän ja polttelevan ihoa rasvatessa sen takia, että vaatii kosteuttamista (iho ei ole kuitenkaan ollut kuivan näköinen).

Laitoin facebookissa viestiä Apobase ryhmään ja he kehottivat minua palauttamaan juuri ostamani tuotteen apteekkiin, jotta saisin rahani takaisin.
Apteekista ostetut tuotteet eivät kuitenkaan ole edullisimmasta päästä.

Tässä yksi Iltalehden kirjoituksista:

"Apobase creme, oily creme ja lotion -perusvoiteiden toimitukset on keskeytetty, tuotteita valmistava Actavis kertoo.
Yritys kertoo vastineessaan ihotautilääkärien huoleen tuotteen aiheuttamista reaktioista, että ihoreaktioiden määrä on koskenut "varsin pientä osaa käyttäjistä, mutta osalla reaktiot ovat olleet tavallista voimakkaampia".
Yritys kertoo, ettei ihoreaktioiden syistä ole vielä tarkkaa tietoa. Vahvimmat epäilyt liittyvät Apobase-perusvoiteissa käytettyjen säilöntäaineiden koostumukseen, joita muutettiin vuonna 2014, Actavis Oy kertoo tiedotteessaan. Selvitystyö on kesken.
Lääkeyritys keskeyttää Apobase Oily Creme-, Creme- ja Lotion-perusvoiteiden toimitukset apteekkeihin ja sairaaloihin. Yrityksen mukaan tuotteita voi käyttää, jos oireita ei ole ilmaantunut."

Aion vaihtaa tuotteen toiseen. Saa nähdä miten iho reagoi. Meneekö nypyt pois? Loppuuko kirvely ja polttaminen?

Onko sinulla tai jollakin tutuillasi tullut outoja oireita liittyen kyseisten tuotteiden käyttöön?

Saa nähdä löytyykö syy oireisiin.

Terveisin Herkkänahkainen

Kuntoutumisessa maltti taitaa olla valttia...

Tapasin erittäin positiivisen naisfyssarin heräämössä. Minulle jäi hänestä heti hyvä fiilis.

Sain häneltä selkeät jumppailuohjeet paperiversiona mukaani. Lisäksi hän kehotti soittelemaan aina kun tulisi jotain kysyttävää. Ja tyhmiä kysymyksiä ei kuulemma ole.

Soitin heti seuraavana päivänä leikkauksesta ja hän muisti minut heti ilman suurempia esittelyjä ja koodinumeroita.

Sain kysymyksiini vastauksia ja hän oli aidosti kiinnostunut voinnistani.

Minulle tulee usein uusia kysymyksiä ja pohdintoja, ja hänelle on helppo soittaa.

Eilen soittelin aiheesta: 

Miksi minun keppiaikani on niin pitkä, kun kaikissa artikkeleissa olleilla potilailla kepit käytössä noin 2viikkoa? 

Vastauksen sain seuraavana päivänä, hänen ollessa ensin yhteydessä leikanneeseen lääkäriin. 

Mikäli kyseessä olisi pelkkä lonkan tähystys, kepit olisivat käytössä 2viikkoa.

Mikäli kyseessä olisi ollut lonkan tähystys ja alueen siistiminen, kepit olisivat käytössä 2viikkoa.

Mutta kun kyseessä on lonkan tähystys, alueen siistiminen ja labrumin kiinnitys luuhun kiinnitettävine ankkureineen, on keppien oltava käytössä 4-6 viikkoa.

Annetaan labrumille aikaa kiinnittyä.

Ensimmäiset 4 viikkoa mennään hipaisuvarauksella, eli kuvitelma että jalan alla näkkileipä joka ei saa mennä rikki. Tämän lisäksi vältetään lonkan äärikoukistusta, loitonnusta sekä lähennystä. 

Viikko 5 mennään edelleen kepeillä puolipainolla ja siitä pikkuhiljaa progressiivisesti koko painolle.

Eli mikäli kaikki menee hyvin, pääsen kävelemään ilman keppejä viikolla 6!

Mitä minä en missään nimessä saa tehdä ja mitä minä voin tehdä? Miten ylläpidän 
lihaskuntoani?

En saa tehdä äärikoukistusta. Voin laittaa jalkaa koukkuun, mutta ei ääriasentoon.

En saa tehdä lähettäjiä enkä loitontajia. Toisinsanoen, leikkausjalan levittelykielto.

En saa tuoda painoa leikatun jalan päälle.

Nyt ylläpidetään lihaskuntoa fyssarin antamilla liikkeillä.

Saan "lenkkeillä" kepeillä hipaisuvarauksella.

Saan tehdä pieniä vatsalihasliikkeitä.

Saan tehdä selkälihasliikkeitä. 

Saan tehdä ylävartaloa kuormittavaa liikkeitä esimerkiksi kuminauhalla.

Kun viikko 4 on takana, on minulla aika fysioterapeutille. Saan sieltä varmaan uusia ohjeita ja ohjeistuksia.

Tässä muutama otos arjestani, jotka saattavat helpottaa ymmärtämään miksi minun voi olla vaikeaa olla "levittelemättä" jalkaani:

Nyt taitaa olla maltti valttia 👍

-Sanna-

Arjen "taistelua"

Kohta on viikko kulunut leikkauksesta.
Tavalliset asiat päivässä, jotka muutoin terveenä sujuvat huomaamatta helposti, ovat nyt arjen "taistelua".
Tässä esimerkkejä arjen haasteista / taisteluista:

• Pukeutuminen: Erityisesti sukkien ja housujen pukeminen kestää normaalia kauemmin ja itse tekemiseen on keskittyttävä, ettei leikattu jalka joudu vääränlaiseen asentoon.
• Kylpyhuonetoiminnot: Kaikki on tehtävä yhdellä jalalla, kuten hampaiden pesu, pytyltä nouseminen ym. Suihkussa helpoin tapa on istua jakkaralla, ettei vaan liukastu yhdellä jalalla seistessä. Hiustenlaitto ja meikkaaminenkin ovat helpointa suorittaa istuskellen jakkaralla.
• Ruuan laitto: Jälleen jakkara on tärkeässä roolissa, mikäli meinaa kokkailla jotain. Yhdellä jalalla seisoskelu on todella uuvuttavaa! Tavaroiden siirtely keittiössä tuottaa haasteita: Siirrä erimerkiksi maitotölkkiä metri, liiku itse metri.... kunnes saavut paikkaan minne olet kuljettamassa tuotetta.

Keittiönjakkara saa kyytiä täällä huoneesta toiseen. Jakkaran siirtelyssä myös oma hommansa!

Tänään päätin ulkoilla takapihalla auringon paisteessa. Terassihuonekalut olivat peitettynä pressun alle. Päättäväisesti taistelin kaksi tuolia esille yhdellä jalalla seisten, vasen käsi tukikätenä ja oikea käsi teki hommia. Eli yhden käden ja yhden jalan taktiikalla. Taistelu tuotti tulosta ja sain tuolit esille. Sisältä löysin vielä peiton lämmittämään takapuoltani ja wolaa! Ulkoiluhetki kirjan kanssa oli valmis alkamaan. 
Jotenkin kaikesta tästä arjen puurtamisesta tulee ylpeä olo. "Minä pystyin siihen!" vaika vaikeaahan se oli.
Aurinko ja raikas ilma tekevät ihmeitä! Keho, mieli ja sielu voivat taas hieman paremmin saatuaan happea!

Aloitin kirjan "erityisherkkä ihminen". Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta! Kirjoittelen lukemisistani jossain kohtaa.
Koen olevani erityisherkkä. Todella monet piirteet, joita kirjassa lueteltu, tuntuvat minulta.

Jatkan arjen taisteluja ja uppoudun kirjan ja käsitöiden maailmaan taas hetkeksi.

Terveisin oman arkensa sankari

Olin ulkona ja muuta pohdintaa...

Kävin tänään ULKONA!
Olen viimeksi keskiviikkona kävellyt autosta sairaalaan ja keppeillyt sairaalan ovilta autoon joka ovien edessä ja autolla kotiin.
Kotona oon työntänyt nenäni ulos ovesta ja haistellut ulkoilmaa.
Henri imuroi autoa, niin istuskelin keittiöjakkaralla etuovella ja kuuntelin imurin hurinaa ja katselin ulkoilmaa ja otin happea.
Lähdettiin autolla tekemään lottoa ja kuljin Prismassa lankaosastolle ja kassojen kautta autolle. Voin sanoo että kepeillä kulkeminen on rankkaa, jopa näinkin hyvässä kunnossa olevalle ihmiselle. Autoon päästyäni oli ihan hirvee hiki kun toppavaatteissa kulkee näin talvella. Terve jalka ihan hapoilla kulkemisesta ja seisoskelusta.
En siis ihan heti lähde keppimaratoonille!

Ostin siis lankoja kaupasta. En ole koskaan ollut mikään käsitöiden ihmelapsi, mutta jotain tekemistä on pakko keksiä ettei muutu seinähulluksi.
Oon harjoitellut lähiaikoina virkkaamista, ja hurahdin, vaikken taitava olekaan.
Nyt ajattelin tehdä putkisukat kutomalla. Maanantaina alkaa koitokseni. Voi olla että kutimet ja langat lentelevät pitkin seiniä. Hope not!
Ohjeiden lukeminen on mulle ihan hepreaa, joten ongelmia saattaa tulla. Onneksi voin improvisoida.

Kirjahyllyssä on onneksi lukemista vaikka muille jakaa.
Uutuutena ja koskemattomana odottaa "Erityisherkkä ihminen", jonka aloittamista odottelen innolla.
Aina voi myös palata vanhojen anatomian kirjojen pariin, muistelemaan miten keho toimikaan.
Matematiikan kirjat on haudattua kauan sitten. Niiden lukemisesta ei seuraa muuta kuin itkua ja toivottomuutta, joten jätän niiden lukemisen ja matemaattiset taidot muille. Valitettavasti matemaattiset taidot ovat minulla jääneet synnytyssaliin, jos sinnekään, joten turha toivoa ihmettä tapahtuvan.

Niinkuin olen hyväksynyt matemaattisen lahjattomuuden, on minun myös hyväksyttävä tämä hetki. On otettava ilo pienistä hetkistä, kuten ulkoilusta keittiönjakkaralla etuovella.
En pääse nyt juoksemaan, hyppimään tai kävelemään.
Pystyn olemaan kuitenkin minä, hieman eri tavalla kuin "terveenä".
Minulla on hetkeni rauhoittua ja tehdä sellaisia asioita mitä en normaalisti jaksa tai ehdi.
Ehkä tämä sairasloma on löytöretki minuuteen.

Nautitaan pienistä hetkistä jotka arki tuo meille jokaisena päivänä.

Terveisin MINÄ

Kotijumppaa fyssarin ohjeilla

Seuraava kuukausi jumppaillaankin hieman eri tavalla kuin meikäläinen on tottunut jumppaillaan.

Oikealle jalalle ei saa tuoda painoa ollenkaan. Eli kaikki kyykyt, levitykset ja ojentelut joutavat unholaan ainakin kuukaudeksi. 

Vasen jalka saa hoitaa hommansa tukipilarina ja välillä tekemällä yhden jalan kyykkyä kun pitää jotain noukkia lattialta.

Käsiä voin käyttää normaalisti. 

Vatsarutistuksia voin tehdä pieninä liikkeitä ylävatsalle, mutta rasitus ei saa mennä liian alas, ettei vahingossa tule repäistyä lonkkaa. Kehon lihakset kun kiinnittyvät toisiinsa ketjuina.

Maanantaina soittelen fyssarille vielä ja varmistellen mitä saa ja kannattaa puuhata saamieni ohjeiden lisäksi. 

Nyt on annettava aikaa luontoäidin tehdä taikansa, jotta olisin kohta entistä ehompi, tai ainakin jotain sinne päin.

Tässä kuukauden treenit minulle:

1. Selinmakuulla pakaroiden puristus tiukasti yhteen, 5sekunnin pito

2. Selinmakuulla polven koukistus ja ojennus. Ei kuitenkaan ääriasentoon.

3. Selinmakuulla jalan nosto 20-30cm lattiasta reisilihakset jännittyneenä ja polvi ojennettuna, 5sekunnin pito

4. Seisten jalan ojennus taakse.

5. Seisten jalan ojennus sivulle.

Liikkeitä 10-15x kolmesti päivässä.

Ääriasentoja tulee välttää.

Pumppaavia liikkeitä suositellaan, jotta veri pysyy liikkeessä, eikä tulisi veritulppia.

"Lenkkeilen" etuoven ja takaoven väliä, välillä ulos kurkkien, happea ottaen ja lintujen laulua kuunnellen.
Kun tiet näyttävät turvallisilta, siirryn ulos käpsyttelemään keppieni kanssa.

Voi olla että turhautumista tulee jossain kohtaa. 4viikkoa on pitkä aika, ja siitä ajasta mennyt vasta muutama päivä.

Onneksi on internet, kirjoja, netflix... ym.

P.s Sain tänään käydä suihkussa! Sain myös ottaa sidokset pois ja nähdä leikkaushaavat. Oli siistit ja hyvässä kunnossa.

Kotijumppari kuittaa 

-Sanna-

Leikkauspäivä

8.00 Saavuin osastolle ilmoittautumaan.

Pääsin heti vaihtaman ihastuttavat sairaalan vaatteet ylleni:
Valkoinen muodikas selästä avoin mekko.
Victorias secretin valkoiset korkea vyötäröiset alushousut.
Vaaleanpunaiset leveälahkeiset tommy hillfigerin housut.
Vaaleanpunainen Chanelin lanteilta sidottava takki.
Terve jalkani sai kuuminta muotia olevan kompressiosukan sekä molempiin jalkoihin Reebokin crossfit polvisukat.
Jalkaani sain myös pitkään Suomalaismiesten suosiossa olleet sandaalit.
NOOOOT! 

Totuus oli kuitenkin ehkä hieman edellisestä kuvauksesta poikkeava.
No vaatteet olivat ainakin mukavat ja rennot päällä!
Pukemisen ohessa sain yhden Diapamin rauhoittamaan jännitystäni. Hetken vaikutuksen jälkeen tuntui kuin silmät katsoisivat kieroon.

Vaatteiden vaihdon jälkeen tapasin lääkärit. He kyselivät vielä oireeni läpi ja taivuttelivat lonkkaani suuntaan jos toiseen. Kertoivat hieman leikkauksesta ja sain kysellä heiltä kysymyksiä.

Hetken istuskeltuani odotustilassa, tuli Fysioterapeutti kertomaan heräämössä tapahtuvista "jumppaohjeista" sekä harjoittelimme oikeaoppista kävelyä kyynärsauvoilla.

Palauduin istuskelemaan odotustilaan lueskelemaan lehtiä ja katsomaan mitä YLE1 tarjonnassa olisi tällä kertaa.

Hetken kuluttua nimeäni kutsuttiin jälleen. Tällä kertaa anestesialääkäri vaihtoi kuulumisia kanssani ja kertoi omalta osaltaan tulevista tapahtumista. Sain allergialääkkeen, koska spinaalipuudutus aine aiheuttaa usein sivuoireena kutinaa.

Lopulta hoitaja haki minut kohti leikkaussalia. Olin odotellut leikkaukseen pääsya noin 3tuntia. Yleensä odottavan aika on pitkä, mutta tuo kolme tuntia meni yllättävän nopeasti. Voi olla että lääkkeilläkin oli oma vaikutuksensa asiaan.

Leikaussaliin päästyäni, minut ohjattiin selinmakuulle leikkauspöydälle. Kaikki jännitys laukesi itkuksi. Hoitaja lohdutti ettei minulla olisi mitään hätää. Vasempaan käteen laitettiin kanyyli, jonka kautta sain nesteytystä tippana. Hoitaja laittoi myös rauhoittavaa lääkettä. Rentouttava lääke helpotti oloani.

 
Minua käänneltiin ja väänneltiin hoitopöydällä. 
Anestesialääkäri laittoi minulle spinaalipuudutuksen, jota olin pelännyt melko paljon. Puudutus ei kuitenkaan sattunut sen enempää kuin verikokeen ottaminenkaan. Mielestäni kanyylin laitto tuntui enemmän kuin puudutuksen laitto.
Hetken kuluttua jalkojeni tuntoa testailtiin kylmällä. En tuntenut mitään.
Housutkin vietiin jalasta jossain kohtaa.
Terve jalka sidottiin jännästi ilmaan ja oikea jalkani laitettiin venytykseen, jotta lonkkaan saataisiin tähystystilaa. Vasemmalle eli terveelle puolelleni tuli kaksi isoa näyttöä, josta operaatio näkyi.
Minun ja lääkäreiden väliin laitettiin liinat ja verhot, etten näkisi mitä he tekevät.
Puudutusaine tai rentouttavalääke aiheuttvat minulle vilunväristyksen kaltaista tärinää, johon sain jonka poistamiseksi sain jotain lisälääkettä.
Yhtäkkiä huomaamattani leikkaus olikin jo alkanut ja tähystyskamerat olivat jo lonkassani. Seurasin koko leikkauksen ajan näytöltä tapahtumia. Välillä kyselin ja sain myös vastauksia.
Välillä tunsin jotain lonkassani, mutten kipua. Erityisesti ankkureiden poraus / talttaaminen luuhun tuntui, muttei sattunut.

Lonkasta löytyi labrumin repeämä, mitä varjoaineella otetusta magneetistakin epäiltiin olevan. 100% varmuus tuli siis tähystyksellä. Muutoin kudos oli siistiä, eikä muita vaurioita ollut.
Kaksi ankkuria laitettiin luuhun kiinni, ja labrum sidottiin tukevasti. Lääkärin kirjottaman mukaan "ankkureilla ympäri labrumin menevillä ompereilla tehdään varsin tukeva fiksaatio".
Leikkaus kesti 45minuuttia.

Kaksi pientä arpea jää, joissa molemmissa 2 tikkiä. Yhteensä siis 4 tikkiä.

Leikkauksen jälkeen minut vietiin heräämöön. Ensimmäisenä kyselin heräämön henkilökunnalta koska saisin ruokaa. Olin viimeksi syönyt tiistai iltana ja heräämössä ollessani oli keskiviikko ja kello oli noin yksi, jos oikein muistan.
Saisin ruokaa vasta kun puudutus olisi hävinnyt jaloistani ja jalkani toimisivat "normaalisti".
Suolatipan lisäksi sain sokeritipan.

Vaikka kuinka koitin tahdonvoimalla ja ajatuksen voimalla liikuttaa varpaitani ja jalkojani, mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Olin saanut puudutteen kahden tunnin leikkausta varten, ja leikkaukseni kesti 45minuuttia. 

Välillä torkahtelin, välillä kuuntelin mitä ympärilläni tapahtui. Koitin lueskella lehtia, mutta se oli lähinnä sivujen kääntelyä. Torkkujen jälkeen jalkani toimivat aina hieman enemmän.
Kolmen tunnin heräämössä makoilun jälkeen jalkani koukistuivat ja varpaat liikkuivat.

Minut siirrettiin sängyllä osastolle, jossa oli sopivasti jo ruoka aika.
Käytävällä minua vastassa oli äiti ja Henkka. Oli kiva nähdä monen tunnin jälkeen tuttuja kasvoja.
Ruuaksi oli Borssikeittoa ja mangokiisseliä. Borssikeitto ei ole mikään herkkuni, eikä se näytäkään kovinkaan herkulliselta. Nälkäänsä syö vaikka pieniä kivia ja söin kaiken mitä eteeni tuotiin.
Osastolla seurailtiin vielä että ruoka pysyy sisällä ja vessahommat onnistuivat. Sain luvan kotiutua leikkaus iltana. Mukaani sain hoito-ohjeet, sairaslomatodistukset, reseptit yms.

Matka ulko oville oli pitkä, joten sain kyydin pyörätuolilla. Kuljettaja oli innoissaan kun pääsi kuskaamaan minua, äänitehosteineen. :D

Kepeillä köpsötellään seuraavat 4viikkoa. Painoa ei saa laittaa leikatun jalan päälle. Pitää kuvitella että jalan alla on näkkileipä, eikä se saa mennä rikki.
Onneksi on hyvä peruskunto, ja yläkropassa riittää voimaa keppikävelyyn. Terve jalka saa hoitaa hommansa tuplana.
4 viikon jälkeen aletaan progressiivisesti tuomaan painoa leikatun jalan päälle.
Fyssarin "jumppa" ohjeiden mukaan mennään seuraavat 4viikkoa jonka jälkeen fyssarin kanssa tavataan ja katsotaan missä vaihessa mennään.

Tästä jatketaan ja noustaan kuin FEENIX lintu lentoon!

Köpsöttelevin terveisin Sanna

PelkoTILA

Tämä vuosi ei ole alkanut kovinkaan positiivisilla asioilla. 

Tammikuussa on sattunut ja tapahtunut paljon. Ympärillä on tapahtunut surullisia asioita ja omassa elämässä on ollut piinaavia hetkiä.

Viime vuoden puolella päätin saada selvyyden erikoisiin lonkan ja nivusen vaivoihin. 

Olin monesti maininnut vaivasta työterveyslääkäreille, mutta minua ei otettu kovinkaan vakavasti. Kaksi kertaa kävin fysioterapeutilla, mutta he totesivat minun olevan vain yliliikkuva, mutta muuten terve ja hyvinvoiva. En saanut apua oireisiini.

Lonkan ja nivusen oireet, jotka minua ovat vaivanneet yli vuoden:

• Vihlonta nivusessa
• Tunne kuin lonkka menisi pois paikoiltaan, jonka jälkeen kiputila.
• Vihlontaa ja kipuilua lonkassa / pakarassa.
• En saa jalkaa rennoksi. Tunne, kuin lonkka/pakara olisi koko ajan jännitystilassa.
• Öisin herään, kun lonkka jumitilassa ja kipeä.

Vaivat alkoivat yli vuosi sitten pikkuhiljaa. Lonkka meni jumitilaan, jota seurasi kiputila. Tämä tuli, kun nousin ylös tuolilta. Tällainen tila tuli ensin kerran kuussa, sitten kerran kahdessa viikossa, kerran viikossa, joka toinen päivä, joka päivä ja lopuksi monta kertaa päivässä. Eli oire tiheni pikkuhiljaa. Jossain kohtaa mukaan tuli vihlonta, jännitystila, kipuilu ym.

Viime vuoden (2015) syksyllä yksi työterveyslääkäri otti minut vihdoin vakavasti, kun vaadin magneettikuvaa. Ensin kävin röngtenissä, jossa ei näkynyt mitään erikoista. Sain lähetteen magneettikuvaukseen.

Magneettikuvaus 1, tammikuun alussa, jossa näkyi limapussissa olevan nestettä. 

Kuvantamislähetteessä oli lukenut, että magneetissa käytettävä varjoainetta, mutta röngtenlääkäri oli kuitenkin kirjoittanut; "Varjoainetta ei tällä kertaa käytetty."

Ortopedi vaati uutta magneettikuvaa. 

Magneettikuvaus 2 tammikuun lopussa: Varjoainetta käytettiin vihdoin, ja laitekin taisi olla tehokkaampi kuin viimeksi.

Ortopedi soitteli minulle kolme päivää kuvantamisen jälkeen ja kertoi tilanteesta. 

Siellä se vika sitten näkyi, magneettikuvauksessa numero 2. Labrumin repeämä. Eli lonkan rustoreunan repeämä. En muista puoliakaan lääkärin sanomisista, mutta mieleen painui muutama sana: LEIKKAUS ja SELKÄYDINPUUDUTUS sekä PUOLIKAS JALKAPALLOJOUKKUE LEIKKAUSSALISSA ja myös EI HELPOIN LEIKKAUS.

Olen hankkinut netin kautta itse tietoa aiheesta ja osa ortopedin sanomisistakin on palautunut mieleen.

Kolme päivää ja olen lonkan tähystysleikkauksessa. Jonoa ei ollut, joten pääsen nopeasti. 

Leikkaus ei ole välttämätön juuri nyt, mutta vaiva voi vielä pahentua tai pahimmassa tapauksessa muttua nivelrikoksi tms. 

Toivon, että pääsen kivuistani eroon, ja saisin nukkua yöni paremmin. Vaiva on haitannut minua päivittäin, eikä treenitkään onnistu enää samalla tavalla.

Hyvä esimerkki tuntemuksista on tämä vuorokausi. Yöllä lukko/kiputila johon heräsin, kävelylenkillä liukkaalla tiellä outoja tuntemuksia lonkassa, autolla ajamisen jälkeen vihlontaa ja kipuja. Istuminen sattuu.

PELKOTILA on aika suuri. Tähystyksestä voi löytyä muutakin vaivaa, koska magneetti ei näytä kaikkea. 100% varmuus lonkan tilanteesta näkyy vasta tähystyksessä. 

Eniten pelkään spinaalipuudutusta eli selkäydinpuudutusta. Pelkään että se tehdään väärin tai että se sattuu PALJON tai molempia. En ole piikkikammoinen verikokeissa tai verenluovutuksessa, mutta tämä HIRVITTÄÄ! Puudutuksen jälkeen en tunne jalkojani enkä pysty niitä liikuttamaan. Tunnen operaation lonkassani, mutta en tunne kipua. Kuulostaa kammottavalta! Saan seurata näytöltä operaatiota halutessani. 

Yksi suosikki sarjoistani on Greyn Anatomia, mutta en tiedä haluanko olla itse potilaana ja katsoa näytöstä operaatiota. Kai tämä selviää kun makaan pöydällä operoitavana, että kuinka kiva on katsoa operaatiota.

Pelkään myös että notkeuteni / liikkuvuuteni kärsii. Liikkuvuus on yksi minun ominaisuuksistani, ja on outoa ajatella olematta notkea. Tottakai pelkään myös miten palaudun "normaaliksi" operaation jälkeen: Kävely, kipu, oleminen, istuminen. PELKOJA ON PALJON!

Jatkan jännityksellä ja pelolla höystettyä olotilaani

-Sanna-