Olen viimeksi keskiviikkona kävellyt autosta sairaalaan ja keppeillyt sairaalan ovilta autoon joka ovien edessä ja autolla kotiin.
Kotona oon työntänyt nenäni ulos ovesta ja haistellut ulkoilmaa.
Henri imuroi autoa, niin istuskelin keittiöjakkaralla etuovella ja kuuntelin imurin hurinaa ja katselin ulkoilmaa ja otin happea.
Lähdettiin autolla tekemään lottoa ja kuljin Prismassa lankaosastolle ja kassojen kautta autolle. Voin sanoo että kepeillä kulkeminen on rankkaa, jopa näinkin hyvässä kunnossa olevalle ihmiselle. Autoon päästyäni oli ihan hirvee hiki kun toppavaatteissa kulkee näin talvella. Terve jalka ihan hapoilla kulkemisesta ja seisoskelusta.
En siis ihan heti lähde keppimaratoonille!
Ostin siis lankoja kaupasta. En ole koskaan ollut mikään käsitöiden ihmelapsi, mutta jotain tekemistä on pakko keksiä ettei muutu seinähulluksi.
Oon harjoitellut lähiaikoina virkkaamista, ja hurahdin, vaikken taitava olekaan.
Nyt ajattelin tehdä putkisukat kutomalla. Maanantaina alkaa koitokseni. Voi olla että kutimet ja langat lentelevät pitkin seiniä. Hope not!
Ohjeiden lukeminen on mulle ihan hepreaa, joten ongelmia saattaa tulla. Onneksi voin improvisoida.
Kirjahyllyssä on onneksi lukemista vaikka muille jakaa.
Uutuutena ja koskemattomana odottaa "Erityisherkkä ihminen", jonka aloittamista odottelen innolla.
Aina voi myös palata vanhojen anatomian kirjojen pariin, muistelemaan miten keho toimikaan.
Matematiikan kirjat on haudattua kauan sitten. Niiden lukemisesta ei seuraa muuta kuin itkua ja toivottomuutta, joten jätän niiden lukemisen ja matemaattiset taidot muille. Valitettavasti matemaattiset taidot ovat minulla jääneet synnytyssaliin, jos sinnekään, joten turha toivoa ihmettä tapahtuvan.
Niinkuin olen hyväksynyt matemaattisen lahjattomuuden, on minun myös hyväksyttävä tämä hetki. On otettava ilo pienistä hetkistä, kuten ulkoilusta keittiönjakkaralla etuovella.
En pääse nyt juoksemaan, hyppimään tai kävelemään.
Pystyn olemaan kuitenkin minä, hieman eri tavalla kuin "terveenä".
Minulla on hetkeni rauhoittua ja tehdä sellaisia asioita mitä en normaalisti jaksa tai ehdi.
Ehkä tämä sairasloma on löytöretki minuuteen.
Nautitaan pienistä hetkistä jotka arki tuo meille jokaisena päivänä.
Terveisin MINÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti