PelkoTILA

Tämä vuosi ei ole alkanut kovinkaan positiivisilla asioilla. 

Tammikuussa on sattunut ja tapahtunut paljon. Ympärillä on tapahtunut surullisia asioita ja omassa elämässä on ollut piinaavia hetkiä.

Viime vuoden puolella päätin saada selvyyden erikoisiin lonkan ja nivusen vaivoihin. 

Olin monesti maininnut vaivasta työterveyslääkäreille, mutta minua ei otettu kovinkaan vakavasti. Kaksi kertaa kävin fysioterapeutilla, mutta he totesivat minun olevan vain yliliikkuva, mutta muuten terve ja hyvinvoiva. En saanut apua oireisiini.

Lonkan ja nivusen oireet, jotka minua ovat vaivanneet yli vuoden:

• Vihlonta nivusessa
• Tunne kuin lonkka menisi pois paikoiltaan, jonka jälkeen kiputila.
• Vihlontaa ja kipuilua lonkassa / pakarassa.
• En saa jalkaa rennoksi. Tunne, kuin lonkka/pakara olisi koko ajan jännitystilassa.
• Öisin herään, kun lonkka jumitilassa ja kipeä.

Vaivat alkoivat yli vuosi sitten pikkuhiljaa. Lonkka meni jumitilaan, jota seurasi kiputila. Tämä tuli, kun nousin ylös tuolilta. Tällainen tila tuli ensin kerran kuussa, sitten kerran kahdessa viikossa, kerran viikossa, joka toinen päivä, joka päivä ja lopuksi monta kertaa päivässä. Eli oire tiheni pikkuhiljaa. Jossain kohtaa mukaan tuli vihlonta, jännitystila, kipuilu ym.

Viime vuoden (2015) syksyllä yksi työterveyslääkäri otti minut vihdoin vakavasti, kun vaadin magneettikuvaa. Ensin kävin röngtenissä, jossa ei näkynyt mitään erikoista. Sain lähetteen magneettikuvaukseen.

Magneettikuvaus 1, tammikuun alussa, jossa näkyi limapussissa olevan nestettä. 

Kuvantamislähetteessä oli lukenut, että magneetissa käytettävä varjoainetta, mutta röngtenlääkäri oli kuitenkin kirjoittanut; "Varjoainetta ei tällä kertaa käytetty."

Ortopedi vaati uutta magneettikuvaa. 

Magneettikuvaus 2 tammikuun lopussa: Varjoainetta käytettiin vihdoin, ja laitekin taisi olla tehokkaampi kuin viimeksi.

Ortopedi soitteli minulle kolme päivää kuvantamisen jälkeen ja kertoi tilanteesta. 

Siellä se vika sitten näkyi, magneettikuvauksessa numero 2. Labrumin repeämä. Eli lonkan rustoreunan repeämä. En muista puoliakaan lääkärin sanomisista, mutta mieleen painui muutama sana: LEIKKAUS ja SELKÄYDINPUUDUTUS sekä PUOLIKAS JALKAPALLOJOUKKUE LEIKKAUSSALISSA ja myös EI HELPOIN LEIKKAUS.

Olen hankkinut netin kautta itse tietoa aiheesta ja osa ortopedin sanomisistakin on palautunut mieleen.

Kolme päivää ja olen lonkan tähystysleikkauksessa. Jonoa ei ollut, joten pääsen nopeasti. 

Leikkaus ei ole välttämätön juuri nyt, mutta vaiva voi vielä pahentua tai pahimmassa tapauksessa muttua nivelrikoksi tms. 

Toivon, että pääsen kivuistani eroon, ja saisin nukkua yöni paremmin. Vaiva on haitannut minua päivittäin, eikä treenitkään onnistu enää samalla tavalla.

Hyvä esimerkki tuntemuksista on tämä vuorokausi. Yöllä lukko/kiputila johon heräsin, kävelylenkillä liukkaalla tiellä outoja tuntemuksia lonkassa, autolla ajamisen jälkeen vihlontaa ja kipuja. Istuminen sattuu.

PELKOTILA on aika suuri. Tähystyksestä voi löytyä muutakin vaivaa, koska magneetti ei näytä kaikkea. 100% varmuus lonkan tilanteesta näkyy vasta tähystyksessä. 

Eniten pelkään spinaalipuudutusta eli selkäydinpuudutusta. Pelkään että se tehdään väärin tai että se sattuu PALJON tai molempia. En ole piikkikammoinen verikokeissa tai verenluovutuksessa, mutta tämä HIRVITTÄÄ! Puudutuksen jälkeen en tunne jalkojani enkä pysty niitä liikuttamaan. Tunnen operaation lonkassani, mutta en tunne kipua. Kuulostaa kammottavalta! Saan seurata näytöltä operaatiota halutessani. 

Yksi suosikki sarjoistani on Greyn Anatomia, mutta en tiedä haluanko olla itse potilaana ja katsoa näytöstä operaatiota. Kai tämä selviää kun makaan pöydällä operoitavana, että kuinka kiva on katsoa operaatiota.

Pelkään myös että notkeuteni / liikkuvuuteni kärsii. Liikkuvuus on yksi minun ominaisuuksistani, ja on outoa ajatella olematta notkea. Tottakai pelkään myös miten palaudun "normaaliksi" operaation jälkeen: Kävely, kipu, oleminen, istuminen. PELKOJA ON PALJON!

Jatkan jännityksellä ja pelolla höystettyä olotilaani

-Sanna-