Treeniä pitkästä aikaa!

Heti pääsiäisen jälkeen oli hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämähän tarkoittaakin sitä että superdieettiä noudatetaan seuraavat 6viikkoa, jonka jälkeen elämä jatkuu herkuttomana juhannukseen asti!
Suurimmat muutokset tapahtuvat herkkupuolella. Muutoin ruokavalio on kutakuinkin samankaltainen, mutta pienillä muutoksilla höystettynä.
Enemmän kasviksia ja marjoja!
Leivät, rasvat ja kastikkeet ovat poissa!
Puhdasta ruokaa ilman jekkuja!

Eilen eli tiistaina olin KUNTOSALILLA ensimmäistä kertaa operaation jälkeen!
Olin henkisesti valmistautunut, ettei treeni luista kuin ennen. Otin rauhallisesti, sovelsin ja tein minkä pystyin!
Operoitu lonkka ei toimi ihan vielä kuin ennen. Olkapäät kipuilevat sekä vasen kyynärpää on jonkinmoisessa tulehdustilassa. Näillä mennään ja eiköhän se kroppa sieltä heräile!

Tässä treeniliikkeet:

Maastavato + rinnalleveto yhdistelmä
Ylätalja vastaotteella
Kulmasoutu alavatsaan ja ylävatsaan yhdistelmä vuorotellen
Hauiskääntö vasaraotteella

Jalkaprässi jalat leveällä, jonka jälkeen sama setti jalat kapealla
Sumomaastaveto
Askelkyykky lyhyt askel ja pitkä askel yhdistelmä vuorottelevat
Jalkojen nosto maaten

Vipunosto maaten + ranskis
Hauiskääntö + pystypunnerrus yhdistelmä
Vipunosto eteen + sivulle yhdistelmä
Vatsarutistus

Tässä kommentit tekemisestä:

Maastaveto + rinnalleveto liikkeen tein jumppakepillä. Lähdin testailemaan pääsenkö kyykkyyn ja tekeekö kipeää. Pääsin niin alas että reidet olivat samansuuntaisesti kuin lattia. Oikea pakara nukkui vielä.
Ylätalja, kulmasoutu ja hauiskääntö onnistuivat, vaikkakin pienemmillä painoilla kuin ennen sairaslomaa.
Jalkaprässin liikerataa testailin hurjalla 5kg painoilla. Nosti 10kiloon. Jatkoin jalkojen aktivointia yksitellen yhden jalan prässi tekniikalla. Aloitin 5kg:sta, tein sarjan ja nostin painoa. Jatkoin tätä niin kauan, kunnes alkoi tuntua ikävää painetta lonkassa. Pääsin 29kiloon!
Sumomaastaveto oli kaukana sumosta. Kyykkäystä tasapenkille ja ylös pakarapuristuksella. Pakarapuristus tuottaa hieman kipua.
Askelkyykky ei onnistu vielä ollenkaan! Jalat eivät vielä suostuneet mennä askelkyykky asentoon ja yrittäminen tuotti kipua.
Jalkojen noston tein lantion nostona sekä nostin hieman jalkoja maasta. Liika nostaminen tuotti kipua.
Vipunostot maaten sujuivat hyvin. Vasen kyynärpää sattui todella paljon ranskiksia tehdessä, että tein sen kilon painolla ja toisen normipainolla. Pelkkä liike ilman painoakin saattaa sattua.
Hauiskääntö + pystypunnerrus onnistuivat samoin vipunostot.
Vatsarutistuksetkin onnistuvat, kunhan jalat jätetään rauhaan.

Koin jonkinmoista EUFORIAA kun pääsin salille. Jossain kohtaa meinasi tulla itku, kun keho ei tunnu yhtään omalta ja kipuja on milloin missäkin.
Pakko on yrittää! Pakko tehdä sen mitä pystyy!
Mitä enemmän käytän kehoani ja niveliäni, sitä enemmän ne heräilevät, vaikkakin pikkuhiljaa.

Toivon saavani selvyyden oireilleni, joita on aikamoinen lista!
Päällimmäisenä ovat nivelvaivat: Akillesjänne kroonisesti tulehtunut ja turvoksissa, olkapäät särkevät erityisesti levossa, kyynärpää jonkinmoisessa tulehdustilassa kipua unohtamatta, selkä jäykkänä erityisesti levon jälkeen, iho oireet, vatsa oireet....... yms.
Kun katson listaa, minkä olen valmistellut ensi viikoksi reumalääkäriä varten, alkaa väkisin miettä että olenko luulosairas tai hullu?

Päivä kerrallaan! En muuta voi!

- annaS-

ToipumisKUULUMISIA

Tällä viikolla on otettu isoja harppauksia toipumisessa, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Keskiviikkona 23.3 tuli kuluneeksi kuusi viikkoa operaatiosta.

Viime viikonloppuna uskalsin kulkea kotona jo hieman ilman keppiä. Aikamoista klinkkausta se oli, joten käytin yhtä keppiä vielä melko paljon, jotta kävely normalisoituisi.

Maanantaina imuroin ensimmäistä kertaa yli kuukauteen, keppien hengaillessa eteisessä.

Tiistaina lähdin ensimmäistä kertaa itsenäisesti kaupunkiin bussilla yhden kepin voimin. Meno oli varovaista ja hidasta, erityisesti niillä kohdilla joissa oli lunta ja jäätä. 

Kävin nappaamassa äidin Onnibussin kyydistä lomailemaan Tampereelle.

Keskiviikkona kun olimme kaupungissa, yksi keppi oli vielä turvana. 

Torstain kaupunki reissulla keppi oli enemmänkin henkinen kuin fyysinen tuki.

Torstaina kävin lääkärissä kontrollissa.

Lääkäri kertoi toipumisen "rankimpien" hetkien olevan NYT ohi ja NYT alkaisi nousujohteisuus.

Pikkuhiljaa saan alkaa liikkumaan enemmän ja enemmän.

Mutta vielä seuraavat 6 VIIKKOA:

NO RUNNING!

NO JUMPING!

NO DANCING!

NO UNCONTROLLABLE MOVES!

Ja tämähän tarkoittaa sitä että seuraavaan kuuteen viikkoon ei vielä juosta, hypitä tai tanssita. Liikkeiden pitää olla hallittuja!

Kepit jäivät kotiin torstai iltana, eivätkä päässeet kauppaan mukaan, Tämän jälkeen ovat pysyneet eteisen nurkassa toimeettomina ja tarpeettomina.

Tällä viikolla olen harjoitellut kävelyä jokaisena päivänä. Välillä kaupungissa kulkien ja välillä lenkkipolkuja kävellen.

Leikatun jalan pakara aktivaatio on hukassa kun kävelen. Toinen pakara jännittyy normaalisti, mutta toinen ei millään ala heräilemään. 

Tänään tein 5kilometrin kävelylenkin, josta selvisin noin tunnissa. Jokaisella askeleella yritin parhaani mukaan aktivoida oikeaa pakaraani. ONNISTUIN! Ja viimeiset kilometrit se oli jo hieman hereillä! 

Hieman huomaamattani vielä aristan ja klinkkaan jalkaani, mutta eteenpäin on menty kuitenkin jo huimasti!

Ylämäet ja rappuset vaativat erityisesti tarkkaavaisuutta. Jalka ei nouse ilman pientä kipua ja ärtymystä, joten ihan vielä ei mennä pispalan portaisiin!

Lenkkimaisemaa Kangasalan puolelta

Tiistaina suuntaan pitkästä aikaa kuntosalille. Lähden tekemään yläkroppa ja kesvartalotreeniä! 

Yli kuukauden ovat kehoni lihakset eläneet hiljaiseloa, joten saa nähdä mitä mieltä ovat harjoituksista.

Loppuviikosta onkin aika fysioterapeutille ja katsotaan mitä neuvoja ja vinkkejä sieltä saan mukaani. 

Se otetaan, mitä annetaan ja näillä mennään!

Terveisin PakaraAktivaattori :D

Itseään saa hemmotella!

Olen sairaslomani aikana tajunnut, että itseään saa hemmotella!
Itselläni hemmottelu on jäänyt ajatustasolle. Hemmotteluhoidot eivät ole halvimmasta päästä ja useimmiten raha onkin este tai vähintään hidaste.

Ainoa maksullinen hemmottelu, minkä olen suonut itselleni, on parturissa käynti. Kohokohtahan sekin aina silloin tällöin ja ulkonäkökin muuttuu samalla, ehkä hieman yleensä parempaan suuntaan.

Hieronnassa olen käynyt noin kerran kuukaudessa, mutta sekin yleensä vaivojen hoitoon. Varaan silloin hieronnan, kun olo käy tarpeeksi tukalaksi, eikä mikään muu enää auta. Hierontaa en pidä hemmotteluna, ehkä se on pikemminkin "sairauden" hoitoa / kuntouttamista omalla kohdallani.

Sain joululahjaksi kasvohoidon, jossa kävin joulukuun lopussa. Hoito tehtiin Porissa erään kosmetologin toimesta. Kasvohoito oli kuitenkin olematonta läträämistä. En saanut mitään vinkkejä ihoni hoitoon, eikä kasvojani puhdistettu epäpuhtauksista mielestäni kunnolla. En voi valitettavasti suositella kyseistä paikkaa. Lähinnä hoito ärsytti minua henkisesti.
Ehkä ärsytys johtui enemmänkin siitä, että viimeksi kävin kasvohoidossa viisi vuotta sitten ja vihdoin kun hoitoon pääsin, en saanut toivomaani palvelua.

Päätin reilu viikko sitten, että olen TODELLAKIN ansainnut hemmottelua! Kasvojen ihoni huusi hoitoa, puhdistusta ja oikeanlaisia tuotteita.
Tutustuttuani internetin kautta Tampereen kosmetologi palveluihin, löysin minua kiinnostavan paikan.
Sokoksen takana Hallituskadulla on IHANA beaty lounge, jossa toimii Kauneushoitola Riina.
Keskiviikkona tuli kuusi viikkoa leikkauksesta, joten tämä oli minun "selviydyin pahimmasta vaiheesta" hemmotteluni.

Aluksi kosmetologi analysoi ihoni. Diagnoosi oli kuiva iho, joka pyrkii kosteuttamaan epätoivoisesti itseään ja siksi epäpuhtaudet pääsevät valloilleen.
Minulle tehtiin kasvohoito luonnonkosmetiikalla, joka kosteuttaa ihoa tehokkaasti ja suojaa ihoa.
Ensin iho puhdistettiin ja kuorittiin. Valitsimme iholleni myös ultraäänipuhdistuksen, joka kuorii, puhdistaa ja heleyttää ihoa hellävaraisesti. Ultrapuhdsistuksen jälkeen laitettiin kosteuttava naamio ja voiteet. Rentouttavaa hierontaa unohtamatta.
Sain selkeät ihonhoito-ohjeet. Vaikutti siltä että kosmetologi halusi oikeasti auttaa saamaan ihoni parempaan kuntoon, ilman suurta tuotetyrkytystä, vaikka kehui myynnissä olevia tuotteitaan.

Myynnissä ja käytössä olevat ihonhoito tuotteet olivat kotimaisia ja suunniteltu suomalaiselle iholle. Kiinnostuin tuotteista heti, luettuani niistä ennen ajan varaamista.
Etelän maissa asuvat ihmiset omaavat todella erilaisen ihon, kuin me suomessa ja pohjoismaissa asuvat. Miksi käyttäisimme sellaisia tuotteita jotka tulevat muualta ja jotka on suunniteltu aivan erilaisille ihotyypille kuin meidän ihomme on?
Suomen sää, kuumuus, kuivuus, kylmyys ja pakkanen saavat ihon hämilleen ja siksi meidän ihomme vaatii erilaisia tuotteita.

EkoPharma Professional on luonnonkosmetiikkasarja, joka ammentaa tehonsa suomalaisista luomumarjoista. Nämä tuotteet sopivat niin couperosa iholle, atoopikolle, akne-iholle kuin ikääntyneenkin ihon hoitoon. Kaikenlisäksi vielä ekologista ja luomua!
(Minua ei pyydetty mainostamaan sarjaa, vaan halusin itse jakaa tietoni muille)

Päätin ostaa tuotteen, josta voisi olla suurta apua kasvojeni iholle. Kosmetologi suositteli "vadelma syväkosteuttava seerumi" tuotetta, jota laitetaan aamuin illoin kasvojen iholle.
Tässä tietoa ostamastani tuotteesta: Suomalaista laatua, sopii herkälle iholle, ei eläinkokeita, ei eläinperäisiä raaka-aineita. Certified natural cosmetics.

No se siitä "mainostamisesta".

Hemmottelu on paljon muutakin, kuin kalliita maksullisia toimenpiteitä. Hemmottelu voi olla lukeminen, kynttilöiden polttelu, meditointi, leipominen, syöminen, shoppailu, ystävien kanssa yhteinen hetki... Jokainen meistä on yksilö, jolle hemmottelu voi tarkoittaa eri asiaa.

Hemmottelin vielä itseäni ostamalla pitkään himoitsemani kengät! Nike AirMAXit!
Näillä on myös tärkeämpikin tehtävä kuin ostamisen himon tyydyttäminen.
Nämä ovat hyvät ja mukavat jalassa, joka helpottaa normaalia kävelemistä.
Tässä olen viikon verran harjoitellut kävelemään "normaalisti". Kengät vaikuttavat todella paljon askeleeseeni tällä hetkellä. Kun jalassa on jämäkät ja tukevat kengät, askel on liikeradaltaan huomattavasti oikeanlaisempi.
Akillesjänne"vammaisena" on tärkeää, ettei jalassa ole littana kenkä, vaan sellainen, jossa on koroketta kantapäässä. Tällöin jännettä ei kiristä.

No nyt on hemmottelua tehty, niin että kukkaro huokaisee!!
Sairasloman aikana ollessani "oman kotini vankina", ei rahaa kulunut liioin ollenkaan. Liikkumaan ja kulkemaan pääsemisen huonot puolet näkyvät selkeästi pankkitilin hupenemisena.
Hmm.. Ehkä kuitenkin valitsen tämän liikkuvana ja vapaana olemisen ja mietin tarkkaan mitä kannattaa ostaa, mitä tarvitsen ja mitä en.

Pääsiäinen on täällä ja monelle se tarkoittaa rauhoittumista ja muutamaa EXTRA vapaapäivää (paitsi niille, jotka ovat kaupassa töissä aukioloaikojen vapauttamisen myötä, hoitoalan ihmisille yms..) .
Nautitaan vapaapäivistä, rentoudutaan kun voidaan ja vietetään aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Muistetaan että hemmottelu on sallittua, mutta muistetaan tehdä se järjellä.

-Santsi-

Herkkä vatsa!?

Ihmisten vatsaongelmat ovat selkeästi lisääntyneet.
Suurimmalla osalla ongelmaisista ei ole mitään tiettyä "sairautta" tai allergiaa, jotka pystyisi todistamaan laboratoriokokeilla.
Näissä tapauksissa "diagnoosi" on yleensä HERKKÄ VATSA.

Oireisiin selitystä etsiessä törmää useimmiten näihin tuloksiin:

• Syöpä
• Vatsahaava
• Paksusuolen tulehdus
• Crohnin tauti
• Keliakia
• Vilja-allergia
• Maitoallergia
• Laktoosi-intorelanssi
• IBS
• yms.

Viimeisen puolen vuoden sisällä olen tavannut monia ihmisiä selittämättömine vatsavaivoineen. Sosiaalisessa mediassa tulee viikottain vastaan kirjoituksia vatsan ongelmista. 

Onko vaiva lisääntynyt? Onko vaiva ja ongelma enemmän esillä? Uskalletaan asiasta puhua enemmän ääneen?

Myönnetään, ettei monikaan halua puhua ääneen kuinka paljon on ilmaa vatsassa ja pieruttaa, tai että kuinka monta kertaa on joutunut vessassa tänään ramppaamaan. Nämä ja muut aiheeseen liittyvät keskustelut eivät ehkä ole niitä, joista jutellaan työpaikalla kahvikupposen ääressä.

Minusta tuntuu, että tällä hetkellä joka kolmas kärsii samankaltaisista oireista. Kuulun myös itse tähän joukkoon.

PALLOMAHA!

Kohta kaksi vuotta, olen selkeästi kärsinyt vatsavaivoista. Olo ei ole kovinkaan hehkeä jalkapallon kokoisella ilmapallovatsalla, unohtamatta vatsakramppeja, polttelua ja tukalaa oloa. Lisäsin muutaman kuvan, joista näkee PALLOMAHAN. Aamuisin vatsa ihan normaali, eikä pömpöstä tietoakaan. Väärät ruuat ja epäsäännöllinen ruokailurytmi aiheuttavat iltaa kohti nousevan pömppiksen ja muut oireet.

Lisäsin muutama kuukausi sitten instagramiin kuvan pömppiksestäni ja eräs kaverini oli jo onnittelemassa vauva uutisista, kunnes luki kuvatekstin. :D

Olen kokeillut gluteenitonta, laktoositonta ja maidotonta ruokavaliota. Näitä kaikkia erikseen ja yhdessä. 

Hankkiuduin lääkäriin, joka laittoin minut verikokeisiin. 

Laboratoriokokeet näyttivät negatiivistä aiheesta keliakia ja laktoosi-intorelanssi. 

Pyysin lisäkokeita, joita en saanut. Tähystysasiaan lääkäri totesi: "Olet liian nuori, ei siellä kuitenkaan mitään ole." Mistä lähtien ikä on liittynyt mihinkään sairauteen?

Ehdotin vaivakseni ärtyvän suolen oireyhtymää. Lääkäri: "Saattaa se olla se." 

Toivoin saavani jotain selitystä vaivoilleni, toivoin saavani diagnoosin. Vastaus oli jotain sinne päin.

Päätin ottaa itse jälleen asioista selvää. Muutaman diagnoosin olen elämäni aikani tehnyt ja vielä oikein. Ehkä olen ollut edellisessä elämässäni lääkäri.

Ärtyvän suolen oireyhtymä eli irritable bowel syndrome IBS

Aikaisemmin tämä vaiva on tunnettu nimeltä ärtynyt paksusuoli. Vaiva kuitenkin ulottuu ohutsuoleen ja joskus mahalaukkuunkin.

Tyypillisiä oireita ovat vatsan turvottelu, kipu, ilmavaivat, krampit, ummetus ja ripuli. 

On myös määrittelemätön IBS , jossa ärtyvään suoleen ei liity merkittävää ripulia tai ummetusta.

IBS:n virallinen diagnostiikka perustuu Rooman kriteereihin ja diagnostiikka tehdään oirekuvan perusteella, jos kaikki kolme seuraavaa pääkohtaa täyttyy:

1. Vatsakipua tai oireita esiintynyt vähintään kolmena päivänä kuukaudessa viimeisen kolmen kuukauden aikana (oire jatkuvaa)

2. Vatsakipu tai oire ainakin kaksi seuraavista:

a) Helpottuu ulostamisen yhteydessä.

b) Liittyy ulostamistiheyden muutokseen, eli ulostamisen tarve tihenee tai harvenee oireen pahetessa.

c) Ulosteen kiinteyden muutokset, eli massa muuttuu aiempaa selvästi vetisemmäksi tai kovemmaksi.

3. Oireita on ollut vähintään puolen vuoden ajan.

(Nämä faktatiedot ovat peräisin kirjasta: Herkän vatsan valinnat, suolisto kuntoon ruokavaliolla - Reijo Laatikainen) Suosittelen hankkimaan tämän kirjan! Sisältää mm. paljon vinkkejä olon helpotukseen ruokavaliolla.

Mitä saa ja ei saa syödä jos on IBS?

IBS:n hoitoon ei ole mitään virallista lääkettä. Oloa ja oireita voi hillitä FODMAP- hiilihydraattien rajoittamisella, probiooteilla, piparminttuöljykapseleilla ja oikein valituilla kuituvalmisteilla.

Tässä muutama vinkki ruoka-aineista joissa runsaasti FODMAP hiilihydraatteja:

• Vehnä, ohra, ruis
• Kaalit, parsa, sipulit
• Palkokasvit; soija, linssit, pavut ja herneet
• Hammasystävälliset purukumit ja pastillit
• Makeutusaineet; ksylitoli, sorbitoli, mannitoli ja maltitoli
• Hunaja
• Prebiooteista inuliini, frukto-oligosakkaridit ja galaktaanit
• Kivelliset hedelmät ja vesimeloni. Erityisesti omena ja päärynä.
• Laktoosi, eli maitosokeri

Kahvi ja alkoholi kuuluvat myös EI suositella listalle.

Herkän vatsan valinnat kirjassa on selkeät ohjeet miten toteuttaa FODMAP ruokavaliota. Itse kokeilin 4 viikkoa, ja huomasin helpotuksen vatsaani.

Olen testaillut FODMAP- ruokavaliota, laktoositonta, gluteenitonta, sokeritonta ja maidotonta ruokavaliota viimeisen kahden vuoden aikana.

Olen todennut erityisesti sokerin, vehnän ja laktoosin tekevän minulle oireita. 

Olen siirtynyt kokonaan laktoosittomiin tuotteisiin. 

En syö vehnätuotteita. 

Sokerin syömistä olen vähentänyt todella paljon! Tällä hetkellä viikonloppuisin sokeri on sallittu, mutta kohta siirryn "dieetille", joten sekin jää pois ja tulee kerran kuussa, yhtenä päivänä sallittavaksi.

Ruokarytmillä on myös iso merkityksensä. Kun syö 3-4 tunnin välein (aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala), vatsa pysyy tasapainossa, eikä ärsyynny.

Toivottavasti joku sai lisää tietoa tai jonkinmoisen lampun sytytyksen kirjoituksestani. Ainakin olen yksi niistä, jotka sosiaalisen median kautta puhuu asiasta.

Toivottavasti pallomahailut jäävät historiaan!

LiikuntaLAMAANNUS...

Arki, kiire, hulina ja stressi. Kuulostaa varmaan tutulta? 

Normaali arkeni tuntuu ainakin stressaavalta, kiireiseltä ja hulinaa riittää töissä runsaasti. 

Parhaimmillaan minulla on ollut päivätyö päiväkodissa viitenä päivänä viikossa, 8 tuntia päivässä ja sen lisäksi 4-6 ryhmiliikuntatuntia samaan viikkoon (LesMills CXWORX, ja BODYBALANCE, kahvakuula, sisäpyöräily...) Näiden lisäksi on suunniteltu ja harjoiteltu ohjauksia, jotta pystyy ohjaamaan mahdollisimman hyvän tunnin asiakkaille. Tietenkin vielä tämän kaiken lisäksi on vielä käyty puntilla, uimassa ja lenkilläkin. HUHHUH! 

Miten olen jaksanut ja ehtinyt?

Jossain kohtaa sairastelin todella usein, uni oli katkonaista ja olin öisin hereillä pitkiä pätkiä. Kehoni varmasti yritti kertoa omalla tavallaan, että RAUHOITU hetkeksi!

Päätin ottaa enemmän aikaa itselleni. 

Jossain kohtaa vähensin ohjauksia kahteen ohjaukseen viikossa. Oli yllättävän vaikeaa kieltäytyä ekstra tunneista, mutta oli pakko ajatella itseään ja jaksamistaan. 

Jätin ohjaukset tauolle heinäkuussa 2015. 

Ohjausten lopettaminen tuntui todella vaikealta. Tuntui että petin itseni. Olin pitkään haaveillut liikunta-alan töistä, käytin kolme vuotta elämästäni, jotta minusta tulisi hyvä ja ammattitaitoinen ohjaaja. Tein ohjauksia 2 ja ½ vuotta. Sitten päätin jäädä tauolle. Kaikki tämä oli vastoin lähivuosien ajatuksiani ja haaveitani. 

Miksi ohjasin ja haluan ohjata liikuntaa? Vastaus on SE TUNNE ohjauksen jälkeen. Sain aikaiseksi hyvän fiiliksen muille. Tein ehkä jonkun päivästä astetta paremman. Osasin tehdä jotain oikein. Tunsin olevani hyvä ohjaaja. Pystyin siihen. Joku saa kipinän liikuntaan ohjauksieni avulla. Ihmiset tulevat uudestaan takaisin. Pääsen toteuttamaan itseäni. Voin toimia esimerkillisesti. Saan olla energinen ja hieman hullu oma itseni. SIKSI! Syitä löytyy paljon lisääkin.

Aluksi oli todella outoa, ettei päivätöiden jälkeen tarvinnut suunnitella ja harjoitella ohjauksia tai mennä ohjaamaan tunteja. Tuntui että arjesta puuttui jotain. 

Meni monta kuukautta, ennenkuin kehoni tajusi olla stressaamatta päivätöiden jälkeen.

Kesän 2015 jälkeen huomasin hieman lamaantuneeni liikunnan suhteen. 

2010-2013 Varalassa opiskelun aikana, päivät olivat useimmiten täynnä eri lajien liikuntaa, jonka lisäksi treenasin vielä omaksi ilokseni. 

Koulun aikana ja valmistumisen jälkeen tein ohjauksia eri liikuntakeskuksissa ja sen lisäksi treenasin melkein päivittäin omia treenejäni.

Uskoisin syyn liikuntalamaantumiseeni olevan liikunnan yliannostus. En ikinä olisi voinut uskoa että saan tarpeekseni liikunnasta, mutta kehoni ja aivoni taisivat päättää toisin.

Kipinä ohjaamiseen on säilynyt tauon aikana! 

Loppuvuodesta 2015 kyselin muutamasta liikuntakeskuksesta BodyBalance ohjaajan paikkaa. Kaikki kevään tunnit oli kuitenkin jo päätetty ja ohjaustaukoni jatkui. 

Minulla on aina tapana ajatella että "kaikella on tarkoituksensa", niin varmasti tauon jatkumisellakin.

Tammikuussa tuli tieto leikkauksesta ja pitkästä sairaslomasta ja kuntoutuksesta. En siis olisi ehtinyt ohjailla kuin kuukauden vuodenvaihteen jälkeen, jos sitäkään.

Yli kuukausi on kuntouduttu operaatiosta. Varaan operoidulle jalalle painoa jo 50kg. Voi olla että koko kehon painokin on jo käynyt jalan päällä huomaamattani. 

Kipinä kuntosalille, uimaan ja lenkille on TODELLA SUURI! 

Ehkä tällä sairaslomalla ja kuntoutuksella on ollut jokin suurempikin tarkoitus. 

Epäilen vahvasti että tässä ajassa on ollut tarkoitus poistaa liikuntalamaannus ja saada vahva kipinä liikuntaan takaisin, ilman suorittamisen ja pakkopullan tunnetta.

Nyt sitkeästi taistellaan kohti normaalia liikuntakykyä ja palataan liikunnan maailmaan heti kun keho on siihen valmis. 

Lähikorttelien kävely tuottaa jonkinmoista euforiaa ja liikunnan iloa. Miltähän mahtaa tuntua salitreeni, uinti, ryhmäliikunnan riemu? Mahdollisista tulevista ohjauksista puhumattakaan...

Kaikella on tarkoituksensa, olen varma siitä!

-Sanna-

Maata näkyvissä!

On aivan ihanaa huomata, miten pitkiä päivät ovat! Aurinko nousee aikaisin aamulla ja pimeä saapuu vasta kuuden jälkeen. Päivät ovat pidentyneet TODELLA paljon!
Kevät on selvästi jo nurkan takana.
Saamme nähdä ja tuntea auringon voiman.

Huomaan toimivani syksyn ja talven jonkinmoisella autopilotilla. Olen minä, mutta en kuitenkaan ole niin hereillä ja aktiivinen kuin voisin olla. Valon saapuessa takaisin, autopilotti poistuu ja alan toimimaan jokseenkin energisemmin. Tuntuu kuin harsoverho poistuisi edestäni ja näen maailman selkeämmin ja värikkäämmin.
Pimeys ja talvi eivät ole minun juttuni. Voisin nukkua talviunta kuin karhut tai siirtyä etelän valoon ja aurinkoon Suomen pimeyden ajaksi.

Olen elänyt "luolassa" viimeisen kuukauden.
Valoa olen nähnyt ikkunasta.
Aurinkoisina päivinä olen istuskellut takapihalla.
Valon pilkahdukset ovat jääneet vähäisiksi lähiaikoina.

Tiet ovat olleet pelottavan liukkaita, niin en ole uskaltanut lähteä omatoimisesti liikkumaan keppieni kanssa, etten kaatuisi ja satuttaisi itseäni.
Päiväni on useimmiten "alkanut" vasta kun H tulee töistä kotiin ja pääsen hänen kanssaan ulos "luolasta". Kello on ollut näihin aikoihin jo runsaasti, joten pimeä on ehtinyt  taas saapua.

On ollut todella raskasta olla riippuvainen toisesta. Minnekkään en pääse enkä uskalla lähteä ilman toisen fyysistä ja henkistä tukea.
Oloa on kuitenkin helpottanut se, että tiedän tämän olevan väliaikaista.

Viime viikolla alkoi kävelyharjoitukset.
Tällä hetkellä vaaka näyttää, että lataan painoa jalalleni 35-40kg.
Olen lenkkeillyt IKEAssa, ruokakaupassa sekä kotona.

TÄNÄÄN tein ensimmäisen kävelylenkin KUUKAUTEEN ulkona ja vielä itsenäisesti!
Meidän etupiha on kaamean liukas, mutta kaikki tiet alkavat olla jo sulia.
MAATA on siis NÄKYVISSÄ! Tämä on joka kevät saanut mieleni virkeäksi.

Lenkkeilyni oli ehkä hitainta sitten taaperoaikani jälkeen, mutta oli niin MAHTAVA FIILIS kulkea itsekseen, lintujen laulellessa taustalla.
Normaalisti kävelyvauhtini bussipysäkille kestää 4minuuttia, tänään se kesti 10minuuttia keppien kanssa. Kiertelin ja kaartelin lähikortteleita hymyssä suin TUNNIN verran!
IM SO HAPPY! 

Tästä päivästä eteenpäin, aion tehdä tunnin lenkkejä kaksi päivässä.
On siis aika kuntouttaa itseni kävelykuntoon, ja eihän se onnistu ilman kävelyharjoittelua.

Nautiskellaan auringon lähettämästä energiasta!

-Lenkkeilijä-

4 viikkoa leikkauksesta!

Tänään keskiviikkona on kulunut 4 viikkoa operaatiosta ja tästä alkaakin viikko numero 5.
Tätä päivää olen odotellut kuin kuuta nousevaa.
Tänään oli tapaaminen fysioterapeutin kanssa.

Tapaamisen aikana tarkasteltiin vielä samat ja tutut jumppaliikkeet ja niiden oikeaoppinen tekeminen. Näillä liikkeillä jatketaan ainakin lääkärin tapaamiseen asti, joka on kahden viikon kuluttua.

UUTUUTENA tästä päivästä eteenpäin on pikkuhiljaa painon laittaminen operoidulle jalalle.
Tästä päivästä viikko eteenpäin siirrytään progressiivisesti puolipainoon. Eli viikon kuluttua jalalla saa olla 30kg painoa.

Homma etenee näin viikolla 5 leikkausesta:
Keskiviikko ja torstai noin 6-10kg painoa jalalla astuessa ja seistessä.
Perjantai ja lauantai noin 15-20kg painoa jalalla astuessa ja seistessä.
Sunnuntai, maanantai ja tiistai noin 25-30kg jalalla astuessa ja seistessä.

Ja näin jatketaan viikolla 6 leikkauksesta: 
Keskiviikko ja torstai noin 35-40kg jalalla astuessa ja seistessä.
Perjantai ja lauantai noin 45-50kg jalalla astuessa ja seistessä.
Sunnuntai, maanantai ja tiistai noin 55-60 kg jalalla astuessa ja seistessä.
Tiistaina tai keskiviikko ovat toivottavasti jo päiviä kun kepit saa jättää nurkkaan huilaamaan!

Nyt siis harjoitellaan kävelemistä! Pikkuhiljaa hyvä tulee! TOIVOTTAVASTI!
Jo on aikakin saada jalka normaalisoitumaan! Värierokin sen välillä kertoo, kummassa jalassa kiertää veri paremmin, kun toinen on vaalea ja toinen violetti.
Särkylääkkeille voi olla tarvetta, koska jalka saattaa ihmetellä hieman mitä oikein tapahtuu 4 viikon hiljaiselon jälken!

Tuttujen jumppaleiikkeiden sekä kävelyharjoittelun lisäksi teen rauhallisia painonsiirtoja jalalta toiselle.

Viikolla kaksi tämä koko prosessi oli tuskaisin aika pääkopalle. Silloin turhauduin eniten arjen vaikeuksille, hitaudelleni ja erityisesti sille, etten voi liikkua kotoa minnekään omatoimisesti.

Viime viikko "lomailua" Porissa teki todella hyvää! Näin ihmisiä ja sosiaalistuin! Vireystilani kasvoi huomattavasti!
Yksinolo ei ole minua varten, varsinkaan kun on suurimman osan päivästä yksin. Välillä on hyvä vetäytyä omiin oloihinsa, mutta tälläinen yli yksinäistyminen ei todellakaan ole ketään varten!

Huomaan että ajatus siitä että pääsen pikkuhiljaa enemmän itsenäisemmin liikkumaan saa hymyn huulille. Pieni haaveen pilkahdus jo herää siitä että pääsen kohta pienille kävelylenkeille, uimaan ja liikkumaan normaalihkoon tapaan.

Nautitaan haaveista ja pienistäkin ilon hetkistä!

-Sanna-

3 viikkoa leikkauksesta

Tänään on kulunut 3 viikkoa lonkkani tähystyksestä ja operoinnista.
Nyt tuntuu että aika on mennyt nopeasti, vaikka hitalta jotkin hetket ovat tuntuneet.

Jokaisena viikkona on tapahtunut edistymistä jollain tasolla:

Muutama päivä leikkauksen jälkeen uskalsin ja pystyin makoilemaan terveellä kyljellä. Kaksi yötä nukuin selälläni liikkumatta, ja yksi nukkumisasento lisää oli erittäin positiivista.
Samoihin aikoihin leikattu jalka alkoi "liikkua" kevyemmin. Leikkausturvotus alkoi laskea ja jumppaliikkeet onnistuivat helpommin.

Kun leikkauksesta oli kulunut viikko, en enää tarvinnut särkylääkkeitä. Muutamana iltana särkylääkkeiden lopettamisen jälkeen olen ottanut lääkettä, lievään vihlontaan ja särkyyn. Muuten olen selvinnyt helpolla lääkkeiden suhteen.

Kaksi viikkoa leikkauksesta uskalsin ja pystyin makoilemaan hieman enemmän ja enemmän leikatun puolen kyljelläni. Vatsallaan olokin tuli takaisin mukaan.

NYT TÄNÄÄN on viikko siihen kun saan alkaa käyttämään jalkaani astumiseen puolipainolla! Tuntuu niin mahtavalta että oikeasti kohta TOIVOTTAVASTI SAAN KÄVELLÄ! 
Kun neljäs viikko on täynnä, minulla on fysioterapeutille aika. Siitä alkaa viides viikko, jonka aikana totutellaan puolipainolla ja siirrytään kokopainolla astumiseen!
INNOLLA ODOTAN ITSENÄISTÄ LIIKKUMISTA!

-HaaveKävelijä-

Paastopäivä 2

Aamu alkoi ajatuksella: "Tänään syön jotain terveellistä".
Päätin kuitenkin viettää vielä päivän paaston parissa.
Join mehut, molkosaanit ja muut juotavat kaverit suunnitelmien mukaan klo 18.00 asti.
Päivällisen aikaan minua kuvotti ajatus punajuuren makuisesta mehusta niin paljon etten halunnut enää jatkaa.
Hedelmämehut ovat hyviä, mutta tomaatti ja kasvismehut olvat mielestäni todella kammottavan makuisia!

Maanantai aamulla vaaka näytti 63kg. Tiistai aamulla 62,2kg ja tiistai illalla 62kg. Sain reilun vuorkauden aikana kilon painostani pois, jotka olivat nesteitä.
Keskiviikko aamulla vaaka näytti 61.2. Kahdessa vuorkaudessa lähtenyt melkein 2kiloa!
Minua ei haittaisi vaa'an lukema 63kg, mikäli tietäisin sen olevan lihasta. Tällä hetkellä se valitettavasti on kaikkea muuta kuin lihasta.

Tiistaina söin todella kevyesti päivälliseksi kasviksia ja kalaa sekä palan leipää.
Iltapalaksi rahkaa, pilttiä ja leivän.
Syöminen tuntui niin OIKEALTA VAIHTOEHDOLTA!

Tällä hetkellä paasto ei ole minun juttuni. Ehkä joskus se saattaa olla. En hylkää ajatusta, vaikka tässä kävi näin. Kokeilu ei kaduta, eikä sekään että lopetin kesken.

Yleensä nälkäisenä tekee mieli monenlaista epäterveellistä ruokaa. Maanantaina ja tiistaina suurin ruokahimoni olis kasviksia ja kalaa. Vieläkään minulla ei ole mielitekoja karkkeihin tms. Ajatukset pyörivät terveellisen ruuan parissa.

Terveellisellä ruoalla ajattelin jatkaa. Tiedän että aivoni vaativat herkuttelua silloin tällöin, ja aion sen itselleni sallia kerran viikossa. Jossain kohtaa venytän herkkuhetkeä pidemmäksi. Jokatoinen viikko voisi olla yhden kerran herkkupäivä. Koitan vieroittaa itseäni sokerista.

Moni on varmaan huomannut, miten vaikeaa on kieltäytyä syömästä esimerkiksi sukukahvituksilla. Joku tunkee sen kakunpalan nenäsi eteen vaikka väkisin, vaikka et aio sitä syödä. Erityisesti ikä-ihmisillä on vaikeuksia hyväksyä herkkulakkoja yms. Tällaiset tilanteet ovat todella ärsyttäviä. Et haluaisi loukata ketään olemalla maistamatta leivonnaisia, mutta et myöskään halua tunkea torttuja suuhusi, koska silloin petät itsesi!
Pakko siis loukata muita olemalla maistamatta, mutta onneksi tilanteet menevät nopeasti ohi!

Taistelu itsensä kanssa on todella vaikeaa, mikäli on koukussa sokeriin. Kun on oikeasti PÄÄTTÄNYT lakkoilla sokerista, niin kyllä se päätös pitää!
Tämä paastokin olisi varmaan toiminut, mikäli olisin päättänyt asian paremmin.
No olen iloinen siitä mitä ajatuksia paasto minussa herätti ja ne ajatukset vaikuttavat TERVEELLISILTÄ!

-Sanna-