LiikuntaLAMAANNUS...

Arki, kiire, hulina ja stressi. Kuulostaa varmaan tutulta? 

Normaali arkeni tuntuu ainakin stressaavalta, kiireiseltä ja hulinaa riittää töissä runsaasti. 

Parhaimmillaan minulla on ollut päivätyö päiväkodissa viitenä päivänä viikossa, 8 tuntia päivässä ja sen lisäksi 4-6 ryhmiliikuntatuntia samaan viikkoon (LesMills CXWORX, ja BODYBALANCE, kahvakuula, sisäpyöräily...) Näiden lisäksi on suunniteltu ja harjoiteltu ohjauksia, jotta pystyy ohjaamaan mahdollisimman hyvän tunnin asiakkaille. Tietenkin vielä tämän kaiken lisäksi on vielä käyty puntilla, uimassa ja lenkilläkin. HUHHUH! 

Miten olen jaksanut ja ehtinyt?

Jossain kohtaa sairastelin todella usein, uni oli katkonaista ja olin öisin hereillä pitkiä pätkiä. Kehoni varmasti yritti kertoa omalla tavallaan, että RAUHOITU hetkeksi!

Päätin ottaa enemmän aikaa itselleni. 

Jossain kohtaa vähensin ohjauksia kahteen ohjaukseen viikossa. Oli yllättävän vaikeaa kieltäytyä ekstra tunneista, mutta oli pakko ajatella itseään ja jaksamistaan. 

Jätin ohjaukset tauolle heinäkuussa 2015. 

Ohjausten lopettaminen tuntui todella vaikealta. Tuntui että petin itseni. Olin pitkään haaveillut liikunta-alan töistä, käytin kolme vuotta elämästäni, jotta minusta tulisi hyvä ja ammattitaitoinen ohjaaja. Tein ohjauksia 2 ja ½ vuotta. Sitten päätin jäädä tauolle. Kaikki tämä oli vastoin lähivuosien ajatuksiani ja haaveitani. 

Miksi ohjasin ja haluan ohjata liikuntaa? Vastaus on SE TUNNE ohjauksen jälkeen. Sain aikaiseksi hyvän fiiliksen muille. Tein ehkä jonkun päivästä astetta paremman. Osasin tehdä jotain oikein. Tunsin olevani hyvä ohjaaja. Pystyin siihen. Joku saa kipinän liikuntaan ohjauksieni avulla. Ihmiset tulevat uudestaan takaisin. Pääsen toteuttamaan itseäni. Voin toimia esimerkillisesti. Saan olla energinen ja hieman hullu oma itseni. SIKSI! Syitä löytyy paljon lisääkin.

Aluksi oli todella outoa, ettei päivätöiden jälkeen tarvinnut suunnitella ja harjoitella ohjauksia tai mennä ohjaamaan tunteja. Tuntui että arjesta puuttui jotain. 

Meni monta kuukautta, ennenkuin kehoni tajusi olla stressaamatta päivätöiden jälkeen.

Kesän 2015 jälkeen huomasin hieman lamaantuneeni liikunnan suhteen. 

2010-2013 Varalassa opiskelun aikana, päivät olivat useimmiten täynnä eri lajien liikuntaa, jonka lisäksi treenasin vielä omaksi ilokseni. 

Koulun aikana ja valmistumisen jälkeen tein ohjauksia eri liikuntakeskuksissa ja sen lisäksi treenasin melkein päivittäin omia treenejäni.

Uskoisin syyn liikuntalamaantumiseeni olevan liikunnan yliannostus. En ikinä olisi voinut uskoa että saan tarpeekseni liikunnasta, mutta kehoni ja aivoni taisivat päättää toisin.

Kipinä ohjaamiseen on säilynyt tauon aikana! 

Loppuvuodesta 2015 kyselin muutamasta liikuntakeskuksesta BodyBalance ohjaajan paikkaa. Kaikki kevään tunnit oli kuitenkin jo päätetty ja ohjaustaukoni jatkui. 

Minulla on aina tapana ajatella että "kaikella on tarkoituksensa", niin varmasti tauon jatkumisellakin.

Tammikuussa tuli tieto leikkauksesta ja pitkästä sairaslomasta ja kuntoutuksesta. En siis olisi ehtinyt ohjailla kuin kuukauden vuodenvaihteen jälkeen, jos sitäkään.

Yli kuukausi on kuntouduttu operaatiosta. Varaan operoidulle jalalle painoa jo 50kg. Voi olla että koko kehon painokin on jo käynyt jalan päällä huomaamattani. 

Kipinä kuntosalille, uimaan ja lenkille on TODELLA SUURI! 

Ehkä tällä sairaslomalla ja kuntoutuksella on ollut jokin suurempikin tarkoitus. 

Epäilen vahvasti että tässä ajassa on ollut tarkoitus poistaa liikuntalamaannus ja saada vahva kipinä liikuntaan takaisin, ilman suorittamisen ja pakkopullan tunnetta.

Nyt sitkeästi taistellaan kohti normaalia liikuntakykyä ja palataan liikunnan maailmaan heti kun keho on siihen valmis. 

Lähikorttelien kävely tuottaa jonkinmoista euforiaa ja liikunnan iloa. Miltähän mahtaa tuntua salitreeni, uinti, ryhmäliikunnan riemu? Mahdollisista tulevista ohjauksista puhumattakaan...

Kaikella on tarkoituksensa, olen varma siitä!

-Sanna-